Vuosi vuodelta siedän pakkasta huonommin ja hellettä paremmin. Kumpikaan äärisää ei ole esteenä juoksuharrastukselle, kunhan pitää järjen hommassa mukana.
1. Etätöistä toimistolle
Selvisin kesäkuisesta helleaallosta yllättävän helposti, sillä vietin arkisin kahdeksan tuntia ilmastoidussa toimistossa. Olin iltasella huomattavasti virkeämpi kuin mitä olisin ollut työskenneltyäni päivän kotoa käsin. Toimistolla sai myös nauttia omasta rauhasta, sillä hurjan moni tuntui viettävän kesäetäilyä, kuka missäkin.
2. Yöjuoksijan ja aamuvirkun unelma-aikaa
En kuitenkaan juossut töistä kotiin, sillä lämpötilat olivat niihin aikoihin vankasti vielä kirkkaanpunaisen puolella. Sen sijaan starttasin silloin, kun nukkumatti oli jo tunkemassa ovesta sisään. Aamukin toimii lenkkeilyyn mainiosti, mutta silloin oli lähdettävä jo kukonlaulun aikaan.
Varjot pitenevät, mutta yön hämärään on vielä aikaa. Yläkuvassa Kauppatori keskiyöllä.
3. Juoksureitit uusiksi
Aamulenkkeily ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani juoksijana, eikä varsinkaan silloin, kun suurin osa perheestä lomailee. Sain kuitenkin kiskottua itseni parisen kertaa viikossa töihin juosten. Silloin tosin aurinko porotti jo siniseltä taivaalta, eikä antanut armoa.
Vaihdoin tutuksi tulleen juoksureitin lennosta toiseksi. Hyödynsin kantakaupungin umpikortteleita ja juoksin varjoisalta kadunpätkältä toiselle. Garminin piirtämä karttajälki on hauskaa siksakkia, mutta todistettavasti pääsin näinkin sukkelasti töihin, ja kilometrejäkin kertyi kunnon lenkin verran.
Muutenkin olen muuttanut reititystä helteellä. Koskapa en halua / jaksa / muista kantaa tarpeeksi juotavaa mukanani, jaan lenkin palasiin: Katajanokka 5 km > kotiin juomaan + Eläintarhanlahti 3 km > kotiin juomaan + Kaivarin peruslenkki 6 km > ja taas kotiin juomaan. Erilaisilla komboilla saa aikaiseksi vaikka minkä mittaisia lenkkejä.
Lenkin voi siirtää halutessaan myös kuntosalille. Siellä ei heinä kuki, eikä aurinko tee oloa tukalaksi. Vessakin on vieressä ja juomapullon saa täytettyä helposti.
Valitsen aina varjon.
4. Paljon nestettä suuhun ja päähän – unohtamatta energiaa
Jos olen ottanut juotavaa mukaan, eikä se riitäkään, valitsen lenkkireittini siten, että sen varrella on tarvittavia keitaita. Yksikään kahvila ei ole vielä tänä kesänä kieltäytynyt antamasta pulloon täytettä tai vesilasillisia lippispään kastelemiseen.
Vaikka helteellä mun ei aina teekkään mieli ruokaa samalla tapaa kuin normaalisti, pidän säännöllisen epäsäännöllisestä ruokailurytmistä kiinni. Ilman oikeanlaista polttoainetta koneisto rykii pahemman kerran.
5. Suojaa vaatteilla ja suojakertoimilla
Aikaisemmin lippis oli mulle ehdoton nou-nou lenkillä. Onneksi mulla on viimein lippiksiä, jotka eivät valahda korvien yli tai purista päätäni ja aivojani muodottomaksi möhkäleeksi.
Suosin hengittäviä t-paitoja, shortseja ja juoksuhameita. Mitä vähemmän helteellä päällä, sen parempi. Vältän juoksemista topissa, sillä olen aikanaan saanut parikymppisenä ikävän palohaavan auringosta toiseen olkapäähäni. Olen tullut syystäkin tosi varovaiseksi. Siellä missä on paljasta pintaa, sivelen sen kerroksella 50 suojakerrointa.
6. Virkistävät päiväunet juoksuohjelmaan
Vaikka kestänkin kuumuutta yllättävän hyvin, uuvahdan helposti. Nokoset pelastavat päivän, ja ovat mielestäni muutenkin elämän ja erityisesti loman suola.
Aamuvarhaisella ja yön alkutunneilla juoksu sujuu yllättävän hyvin, kun on täydentänyt yöunia päivän mittaan torkkumalla. Jonkun mielestä 20 minuuttia piisaa, mulle puoli tuntia on minimi ja tunti tavoite.
7. Vaihdan vauhtia ja tarkkailen sykkeitä
Olen juossut jo kuusi vuotta sykkeillä. Näin kesäkuumalla syke nousee herkästi, joten samalla on heitettävä jarrua peliin. Tiedän, että myös hitaat hellekilometrit kantavat hedelmää syksyn tullessa. Jokainen järkevästi, eli terveyden ehdoilla juostu kilometri kilahtaa säästöpossuun kesän mittaan.
8. Treenin voi jättää väliin
Helle tuntuu mulla päässä, mutta myös jaloissa. Kun olo on kuumuudesta turta, eivätkä koivetkaan ole ihan priimakunnossa, silloin saatan pitää ylimääräisen lepopäivän. En kuitenkaan lähde vetämään rankkaa fillarilenkkiä tai leiki kilpakävelijää, vaan annan kropan rauhoittua ajan kanssa. En myöskään tuudittaudu riippumattoon (eihän meillä sellaista edes ole!), vaan jatkan normaalia arjen hyötyliikuntaa.
Lasten kanssa uimastadikalla mekastaminen tai kevyt vesijuoksu on aina mainio lisä lepopäivään. Niitä ei olekaan tullut vielä tänä kesänä tehtyä, yllättävää kyllä. Onneksi kesää on kuitenkin vielä jäljellä, ja sateellahan Stadikka on oikeastaan parhaimmillaan.
Sadetta ja syysmyrskyjä en muuten vielä kaipaa, sillä onhan tätä lämpöä tullut odotettua kuukausitolkulla koko pitkän talven ja kevään ajan. Nautiskelen nyt täysin rinnoin ja kerään aurinkoenergiaa säilöön.
*Muistoja ulkomaan hellelenkeiltä neljän vuoden takaa: Hellekestävyys vaihtelee olosuhteiden mukaan*
Ei kommentteja