Pahimmat sadepilvet kiersivät sittenkin toukokuun hauskimmat karkelot, joten pääsimme juoksemaan Töölönlahtea ympäri aina kerta toisensa jälkeen lähes kuivina. Hiki tosin lensi, vaikka omaa vuoroa odotellessa ilma ja tuuli vetivät kylmästä kankeaksi. Siinä vaiheessa mietin taas kerran juoksuharrastukseni järkevyyttä, mutta 2,1 kilometrin mittaisen kierroksen aikana mieli muuttui ja olin taas valmis odottamaan seuraavaa juoksuvuoroani.
Tänäkin vuonna yritysmaratonviestijoukkueemme oli pieni, mutta sitäkin pippurisempi. 19 kierrosta kuudella juoksijalla merkitsi sitä, että nopeakoipisin, laivalta lainattu Nicke sai juostakseen kuusi kiekkaa. Muut juoksivat 2-4 kierrosta.
Vaikka tulimmekin lappujuoksuun pitämään hauskaa, silti meillä oli toinenkin, kilpailullinen tavoite. Meidän piti päihittää edellisvuotinen aikamme, joka on tähänastisista maratonviestiajoistamme kovin. Joukkueemme moottori, Aija, oli tehnyt meille juoksusuunnitelman, jonka mukaan viimevuotinen aikamme 3:16 oli päihitettävissä kolmella minuutilla. Tietty sillä ehdolla, että jokainen pysyisi omassa ennustetussa vauhdissaan.
Varustekassi ja excel, jonka mukaan me kaikki juostaisiin.
Jokainen meistä sai juosta omaa tahtiaan, eikä kukaan kisaillut joukkueen muiden jäsenten aikoja vastaan. Tai no, oikeastaan eihän tuo ollut aivan niin, ei ainakaan mun ja Marikan osalta. Marika kertoi mulle, että ajatus siitä, että juoksisi mua nopeammin, sai hänet tekemään kaikkensa omalla osuudellaan. Toisena kilpailuhenkisenä nappasin siihen kiinni ja yritin tosissani päihittää hänet. Se jäi kuitenkin vain haaveeksi ja juoksun jälkeen skoolasimme yhdessä hymyillen hänen loistaville juoksuilleen ja mun muutamaa sekuntia hitaammille. Kaverillinen kisa antoi juoksuun ripauksen lisämaustetta.
Ville ja Villen kaverit.
Mukana oli juoksijoita sekä maa- että meriorganisaatiosta, matkustajapuolelta ja rahdista.
Me emme lähteneet tavoittelemaan mainetta ja mammonaa, mutta ankkuriosuudesta tuli kuitenkin jännitysnäytelmä. Nicke ohitti alkuvaiheessa Veikkauksen olympiajoukkueen Samin, joka taisi pysyä Nicken peesissä miltei koko matkan ajan, kunnes veti loppuvaiheessa ankkuristamme ohi. Ehkä Niklas olisi juossut muina miehinä oman juoksunsa maaliin, sitä emme tietenkään saa koskaan tietää, mutta kun Sami katsoi olkansa yli pari kertaa, Nicke otti sen haasteena. Ohi oli päästävä ja niin hän tekikin. Maalissa miehet kättelivät ja hymyilivät. Tällaista viestijuoksu on parhaimmillaan.
Kiitos näiden miesten, saimme kokea todellista suuren urheilutapahtuman meininkiä. Nicke ja Sami, loistojuoksijat!
Olin todella tyytyväinen omaan suoritukseeni. Aija oli pistänyt exceliinsä mulle tavoitteeksi 10 min / kiekka. Ensimmäisestä tunnustelukierroksesta huolimatta onnistuin siinä. Ja mikä parasta, tulokseni oli parempi kuin viime vuonna. Itseään vastaan kilpailu on parasta kaikesta, varsinkin kun voittaja on aina sama ;D
1. kierros 2,1 km | 10:05 | 4:48 min / km (vuosi 2018: 9:54)
2. kierros 2,1 km | 9:53 | 4:42 min / km (vuosi 2018: 10:24)
3. kierros 2,1 km | 9:58 | 4:45 min / km (vuosi 2018: 10:23)
4. kierros 2,1 km | 9:54 | 4:43 min / km (vuosi 2018: 10:24)
Kuvista kiitos Aijalle ja Marikalle! Isot rutistukset koko joukkueellemme! Ensi vuonna uudestaan, eikö vaan!
PS. Aikamme oli parempi kuin osasimme kuvitella: 3:11:10!
Kippis ja skål!
Kuulostaa mahtavalta meiningiltä! Voin kuvitella, miten olisin elementissäni tällaisessa viestijuoksussa. Ja totta tuo huomio, että pelkkien voittajien sijaan olisi kiva kuulla hehkutusta myös muiden joukkueista. Viime viikonlopun Karhunkierros on niin omiaan, jokainen saa kunnon maalihehkutuksen, jokainen saa tulla maaliin kuin voittajana konsanaan. Parasta!
VastaaPoistaOih, Karhunkierros <3 Olen katsellut kaikkia niitä onnellisia kasvoja Instassa läpi viikonlopun. Miten ne ovatkaan huokuneet jotain maagista!
PoistaViestijuoksu ja jänistely ovat juoksuharrastukseni suola. Niistä saa ihan hirmuisesti uutta sisältöä tuttuun harrastukseen.