Mittaan pitkikset minuuteissa

Olen alkanut jälleen treenata itselleni räätälöidyn ohjelman mukaisesti. Vantaan maratonin puuhamiehenäkin tunnettu Harri Mannermaa kysyi multa ohjelmaa laatiessaan, josko haluan treenit kilometreissä vai minuuteissa. Vastaus oli itsestään selvä, sillä minuuttien ja sykkeiden mukaan juokseminen on ennenkin suojannut kroppaani liian kovalta treeniltä.

Erityisen tärkeänä pidän tätä viikon reipasta lenkkiä ja pitkistä juostessani. Jos muu elämä juoksun ympärillä on stressaavaa, silloin 40 minuutin rivakka lenkki saattaa päättyä jo Katajanokalle yli kilsan päähän kotoa, kun parhaimpina päivinä saan kiertää kotikorttelia saadakseni minuutit täyteen. Tämänviikkoista pitkistä juostessani, kaiken messuhärdellin keskellä, sain kasaan juuri ja juuri yli 20 kilometriä 130 minuutissa. Jos ohjelmassa olisi lukenut 22 kilometriä, olisin raahautunut sen loppuun, vaikka järjen ääni olisikin kirkunut täysillä, ettei tällä henkisellä ja fyysisellä kuormituksella ole pienintäkään järkeä pidentää iltaa juoksentelemalla.

Ikuinen tropiikki Ruoholahdessa

Ohjelman ensimmäisen osion mitta sen alusta seuraavaan "välitsekkimaratoniin" on 16 viikon mittainen. Siihen mahtuu kahdeksan 120 minuutin mittaista tai sitä pidempää pitkistä ja kaksi puolimaratonia. Loput pitkiksistä ovat 80-90 minuutin mittaisia. Olen elävä esimerkki siitä, ettei maratonille treenatessa tarvitse rehkiä jatkuvasti yli 20 kilometrin mittaisia lenkkejä. Kunhan niillä on ajallisesti mittaa ja treenaaminen on säännöllistä sekä tasapainoista, vähempikin riittää mielyttävään maratonkokemukseen. Toki jos aikatavoitteeni olisivat kunnianhimoisemmat ja lähtökohtani ohjelmaa laadittaessa toiset, silloin toki saattaisin ahmia kilometrejä aivan toisella tapaa ja ohjelman minuuttimäärät näyttäisivät toisenlaisilta.

Ohjelmani pisin lenkki on mitaltaan 150 minuutin mittainen. Ei siis 30 kilometriä, eikä 28 tai edes 25. Vielä en osaa sanoa heinäkuisesta kunnostani mitään, mutta veikkaan, että saatan saada 150 minsassa kasaan 24 kilometriä ja risat. Kolmen tunnin mittaisen lenkin rasitus treenimielessä voisi olla kaltaiselleni lenkkeilijälle nykykunnossani aivan liian kuormittava. En halua ravistella rasitusta kropastani pientä ikuisuutta, jotta olen taas iskussa järkevän mittaisen levon jälkeen. Ja tällä maratonkokemuksella en tarvitse kolmen tunnin mittaisia lenkkejä vakuuttakseeni itselleni, että pystyn kyllä juoksemaan kokonaisen maratonin.

Kulunut viikko meni näissä merkeissä. 

Sekin hyvä puoli minuutteihin sidotuissa treeneissä on, että osaan kertoa kotiväelleni koska tulen kotiin. Viimeksi unohdin kertoa siitä nukkumaan menossa oleville lapsilleni. He olivat havahtuneet jossain vaiheessa unestaan ja soittaa pirauttivat mulle lenkkipolulle kysyäkseen josko mulla on kaikki kunnossa. Osasin kertoa, että olen 40 minuutin päässä kotoa. On söpöä, kun musta huolehditaan. Seuraavalla kerralla muistan kuitenkin kertoa koska tulen takaisin, jotta kenenkään ei tarvitse huolestua puolestani.

Ke 8.5. viikon pitkis | 2:10:00 | 20,4 km | 6:22 min/km [editoitu tunti kahdeksi ;) ]