Kuten aina ennen juoksutapahtumia, myös ennen Väriestejuoksua kävin vähän väliä tsekkaamassa Ilmatieteen laitoksen ennustetta tapahtumapäivälle. Saimme jo hyvissä ajoin tietää, ettei siellä olisi edellislauantaista lämpöaaltoa ja mitä lähemmäksi h-hetkeä pääsimme, sitä talvisemmalta sää alkoi näyttää. Kaksi tuntia ennen lähtöaikaamme ilma näytti tältä:
Duunissa on parhaillaan hieman työteliäämpi jakso meneillään, joten unohdin kaiken puurtamisen keskellä perjantaille suunnittelemani kisapaitojen ja -rannekkeiden noudon. Kisapaikan lähellä asuvana haluan hoitaa tällaiset muodollisuudet hyvissä ajoin. Homma jäi kuitenkin lauantaille ja kävimme tyttäreni kanssa kisapaikalla uimareissultamme kotiin palatessamme. Kisatori oli helppo löytää, tarvitsi vain seurata mukaansatempaavaa jumputusta. Näimme niin lähtöään odottavia puhtoisia kisaajia, kuin reitin läpikäyneitä, värisuihkun ja vesisateen läpi juosseita onnellisia kasvoja.
Maalialueen pomppulinna
Turhaan pelkäsin, että joutuisimme värjöttelemään pitkään jonossa kahden asteen kylmyydessä. Pääsimme saman tien tiskille ja samalla mulle selvisi, että lähtöaikamme olikin puoli tuntia aikaisemmin kuin olin kuvitellut. Ehkä kannattaisi jatkossa kopioida osallistumistodistuksesta lähtöaika suoraan kalenterimerkinnän oheen, eikä luottaa lahoon päähän tässä asiassa. Lähtöryhmien varsinainen lähtöaika on kuitenkin puolen tunnin mittainen, joten eipä meillä mitään paniikkia olisi ollut, vaikka olisimme tulleet paikalle hieman ennen kuvittelemaani lähtöaikaa.
Ruokailu kotona muuttui pikatankkaukseksi ja samalla tein myös vaatteiden valinnan uusiksi. Emme ajatelleet jättää takkeja narikkaan, vaan kulkisimme edestakaisen matkan Kaisaniemeen samoissa vaatteissa, millä aioimme kiertää noin viiden kilometrin mittaisen radan. Pistin Color Obstacle Rush -paidan alle kolme kerrosta: selän peittävän topin, hengittävän normiurheilupaidan ja hupullisen, hieman paksumman juoksuhupparin. Polvimittaiset urheilusukat olivat hyvä valinta juoksutrikoiden alle. Laitoin päälle lisäksi juoksuhameeni, poikani pisti toiseksi kerrokseksi lämpökerraston trikoiden alle. Tällä varustuksella pärjäsimme mainiosti.
Ennen ja jälkeen. Alaikäisillä oli keltaiset rannekkeet, muilla lähtöryhmän mukaiset.
Väriestejuoksuradan varrella on 20 puuhapistettä eli estettä. Pelkäsin ennakkoon, että oman vuoromme odottaminen tässä säässä voisi olla tuskastuttavaa. Ensimmäistä estettä lukuunottamatta pääsimme puuhapisteille suoraan. Tälle ensimmäiselle esteelle jonotuksessa oli hyvä syynsä. Aloitimme sillä koko juoksun, eli meitä lähetettiin matkaan neljästä kuuteen henkilöä kerrallaan. Kun olimme ilmatäytteisen patjan puolessavälissä, seuraavat päästettiin matkaan. Voi vain kuvitella millainen kaaos olisi ollut, jos kaikki lähtöryhmämme 500 hauskanpitäjää olisi päästetty samalla pillin vihellyksellä liikkeelle.
Ylös tikapuita pitkin, alas liukumäkeä
Esteet voi halutessaan kiertää, mutta kävimme yhdessä ne kaikki läpi. Pomppupalloilla hyppiminen sujui meiltä molemmilta hyvin naurun saattelemana, eikä mulle tullut ahtaanpaikankammoa edes kapeassa "putkessa" kontatessani, sillä katto oli ristikkoa, josta näki läpi. Mua jännitti, josko puuhapisteillä pärjätäkseen pitäisi olla elämänsä kunnossa, mutta pelko osoittautui turhaksi. Kunhan vartalo kääntyy keskiosastaan, kädet toimivat ja jaloilla pystyy tepastelemaan, niin esteistä selviää kyllä. Vaahtopiste lähdössä ja maalissa oli hieman vaatimattomampi, kuin olimme kuvitelleet, mutta tässä säässä se oli varsin riittävä. Vaikka kunnon räntäsade alkoikin vasta kotiinpäästyämme, saimme kuitenkin niskaamme kylmää tihkua.
Vaahtotossut
Juoksimme osan matkasta, mutta enimmäkseen kävelimme reipasta tahtia ja juttelimme. Aika moni lähtöryhmästämme teki samoin. Tänne oli selvästikin tultu pitämään hauskaa ystävän / ystävien kanssa. Polttariryhmiäkin näkyi muutama tulleen paikalle. Karnevaalimeiningin meille tarjosi ryhmä brasilialaisia, jotka olivat isolla ryhmällä liikenteessä.
Kuvasta huomaa ketkä olivat lähdössä ja ketkä olivat päässeet jo maaliin.
Saimme väriä päällemme useassa eri pisteessä. Pelkäsin, että saisime väriä silmiimme, sillä päätimme jättää vesisateen takia silmät suojaavat aurinkolasit kotiin. Väripisteillä oli kuitenkin mahdollista itse määritellä minne väriä tulee eniten. Yhdellä pisteellä kumarruin värisuihkuun sen verran, että sain osuman kasvoihinkin. Pistin silmät kiinni, enkä saanut sen kummempia ongelmia maissitärkkeystä sisältävästä värijauheesta. Maalibileissä oli hauska hyppiä värijauhepilvessä ja saimme siellä viimeisen silauksen väripeitteeseemme.
Rakas juoksukaverini
Kisa-alueen portilla oli sama järjestyksenvartija sekä alueelle tullessamme, että sieltä lähtiessämme. Hän heitti yläfemmat poikani kanssa kumpaankin suuntaan mennessämme. Lähtiessämme rupattelimme hetken hänen kanssaan ja hän kertoi, että kaikki Helsingin 4000 osallistumista oli myyty loppuun ja samalla hän mainosti meille ensi viikonlopun tapahtumaa Turussa. Tämä ei siis ole vain Helsingin herkkua, vaan koettavissa myös muualla Suomessa.
Saimme maalissa mitalien lisäksi väripussit, joista heitimme sisällön maalialuebileissä ilmaan.
Kotimatkalla meitä tuijotettiin, mutta kukaan ei uskaltautunut kysymään, miksi olimme niin värikkäitä ja märkiä, mitalit kaulassa. Kotona marssimme suoraan kylppäriin. Vaahto ja väri liukenivat lenkkareista huuhtaisemalla ja väri lähti vaatteista, kun huuhtelin ne ensin kylmällä vedellä pesukoneessa ja pyöräytin ne sen jälkeen normiohjelmalla ja pesuaineella. Muistot hauskasta iltapäivästä ovat enää mielessämme ja niissä muutamissa kuvissa, joita otin.
12-vuotiaan poikani kiteytetyt mietteet juoksusta:
Tosi kiva. Se on tehty kaikille, esteistä pääsee kaikki yli eikä tarvinnut jonottaa kuin kerran. Oli tosi kiva että väri tuli tuolla tavalla, ettei vaan niin että sitä tulee ylhäältä kauhean paljon. Sää ei vaikuttanut hirveesti, kivaa oli kuitenkin.4.5. Väriestejuoksu | 4,7 km | 44:24 | 9:27 min/km
***
Sain osallistumisen tapahtumaan itselleni ja pojalleni tapahtumajärjestäjältä. Tärkeä kysymys, jonka esitän aina itselleni ilmaiseksi saamiani tapahtumia tai tutustumiskäyntejä arvioidessani on se, olisinko valmis maksamaan siitä listahinnan verran. Nyt, kun tiedän, mitä Väriestejuoksu pitää sisällään, miten se on järjestetty ja kuinka hauskaa meillä siellä oli, niin vastaus on kyllä. Olisin hyvinkin valmis maksaman tästä ilosta ensi vuonna early bird -hinnan 29,50 €/ pää (+rekisteröitymismaksu). Tällä hetkellä tosin mulla on kaksi halukasta lasta lähtemässä mukaan, eli pitänee miettiä ajan kanssa kuka tai ketkä sinne lopulta lähtevät. Aikuisille tarkoitettuihin illan juoksubileisiin meillä ei ollut pääsyä, mutta ensi vuonna voisimme yhdistää juoksuun jotain muutakin kivaa, vaikkapa illanistujaiset mukaan tulevien kavereiden kanssa. Tässä on vielä aikaa suunnitella tapahtumarikasta päivää ja houkutella frendejä messiin.
***
Ei kommentteja