Tunti elämästäni

Kello lähestyy kymmentä, kun Forrest Gumpin lopputekstit ilmestyvät kotileffateatterimme valkokankaalle. Ilta on taas kerran venähtänyt, joten lasten iltatoimiin täytyy laittaa kunnon turbo päälle. Mun ei kuitenkaan tarvitse osallistua siihen. Sen sijaan heitän kassiini uikkarit, pyyhkeen ja pefletin ja suuntaan yön pimeyteen.

Kuuntelen mitäänsanomatonta dekkaria kävellessäni. Uskon ratkaiseeni murhamysteerin, mutta kirjaa on vielä kuutisen tuntia jäljellä. Niistä tunneista tulee tosi pitkästyttäviä, jollei juoni tee u-käännöstä arvaamattomaan suuntaan.

Uspenskin katedraali kohoaa jylhänä pimeyden keskellä. Holidayn terassi on jo kesäkunnossa, mutta näin iltasella se on jo kiinni. Karaokebaari Wallis vaikuttaa hiljaiselta.

Viimeiset jääpuikot Eteläsatamassa auringon tavoittamattomissa...

Avaan oven avainlätkälläni, tervehdin pukuhuoneessa muita avantouimareita, riisun pikaisesti vaatteeni ja laitan uikkarit päälle. Eteisessä on monen monituiset talvikengät rivissä ja miestenkin puolella vaikuttaa olevan tungosta.

Normaalisti näin sunnuntai-iltaisin saan olla melko yksinäni avannossa, mutta nyt on erityinen päivä. Sen kunniaksi pulahdan avantoon vielä toistamiseen seisoskeltuani hetken laiturilla. Nousen ylös merestä ja jään terassille juttelemaan uimakaverini kanssa. En tunne kylmää. Tuulikin tuntuu jääneen pyörimään niemen toiselle puolelle.

Käyn huuhtaisemassa vessassa avantotossuni ja -hanskani. Jätän uikkarit sinne kuivumaan ja menen suihkun kautta saunaan. Heitän löylyä kerran jos toisenkin. Tämä on kuin pala taivasta.

Yleensä pukeudun saunan jälkeen yöpukuun ja kävelen kotiin pyjaman lahkeet toppahameen alta lepattaen. Tällä kertaa mulla ei ollut kuitenkaan aikaa pakkaamiseen, sillä päätin avantoon lähtemisestä samalla hetkellä, kun aloin täyttää uimakassiani.

... ja aamuauringossa Kauppatorilla. 

Kirjoitan vielä nimeni vieraskirjaan ja noukin kuivumassa olleet uimakamani. Jos en ottaisi niitä nyt mukaani, saisin ne varmaankin takaisin vasta marraskuun alussa. Nyt on nimittäin avantouimakauden viimeinen päivä.

Vaimennan äänikirjan korvistani ja keskityn kuuntelemaan ajatuksiani. Mietin talvisia pulahduksiani jäiseen veteen ja kuinka paljon olenkaan saanut siitä hyvää mieltä arkeeni. Nyt mulla on edes jotain odotettavaa ensi talvessa.

Astun kotiin hiirenhiljaa. Kuulostelen ympärilleni. Lapset ovat jo untenmailla ja teevesi on tuloillaan. Tunnin kuluttua vuorokausi vaihtuu.