"%#@& marjanpoimija!"

Tänään kisailemme kumpikin, Kermis kympillä, minä maratonilla. Kävimme eilen lounaalla ja niinpä perjantaipizzasta tulikin kertaheitolla tankkauspizza. Olimme hakemassa hiilihydraatteja ja niitä myös saimme. Mulla ei ole enää tapana tankkailla ennen maratonia, mutta HSM on mulle viikon pitkis ja olen oppinut etenkin Kermikseltä, että niihin pitää valmistautua asiaankuuluvalla tavalla.

Keskustelu kääntyi aika nopeasti Helsinki Spring Marathon -koitokseen. Kermiksellä oli suunnitelma kympille hallussa, alku maltillisesti ja loppu vähemmän maltillisesti. En voi kuin ihailla hänen kykyään kiihdyttää alkuvauhdeista hurjaan menoon. Mä kun kuulun höyryveturiosastoon, eli se vauhti, jolla satun aloittamaan, jatkuu hamaan väsähtämiseen saakka. Joskus totaaliloppu iskee viisi kilsaa ennen maalia, joskus jo ennen puolimaratonin kohtaa, toisinaan vasta maaliintulon jälkeen, kun törmään mitaleja jakavien seinään.

Kerroin Kermikselle, että aion pakata juoksuliiviini wienerin. Mikään ei ole ihanampaa, kuin ottaa se esiin, kun jos juoksu ei maistu, ei sitten millään. Ja jos vielä ystäväni Katja olisi reitin varrella katsomassa, niin hänellä saattaisi olla mulle kahvia vehnäsen seuraksi.

Sä et sitten taida juosta enkan perässä?

No en tietenkään, en vielä.

Aamiaiseksi kaurapuuroa (maitoon keitettynä, tietty!) ja mustaviinimarjoja.

Sitten aloin esitellä tosi hyvää kuuntelemaani äänikirjaa. Jos saisin sen loppuun perjantain aikana, voisin ladata samalta kirjailijalta seuraavan maratonille kuunneltavaksi.

Siinä vaiheessa Kermis päästi suustaan otsikon huudahduksen. Marjanpoimija vaihtui pian maratonpoimijaksi. Puoliksi tosissaan hän läksytti mua siitä, että lähden kisaan löysäilemään, kuuntelemaan äänikirjaa ja juomaan kaffetta, kun muut juoksevat tuli hännän alla. Eihän sellainen sovi?!

Naureskelimme yhdessä erilaisille kisojen lähestymistavoille.

Myönnän, että Kermiksen toteamus jäi kolkuttamaan takaraivooni. Ehkä säästän pullan mussutuksen maaliin, mutta pidän sen kuitenkin mukana siltä varalta, jos nälkä yllättää. En pysty rauhoittamaan geeleillä enkä banaanipaloilla kurnivaa vatsaani. Saatan myös aloittaa aikomaani vauhtia vauhdikkaammin ja testata kuinka pitkälle se mua vie. Toinen meistä kahdesta saattaa vetää tämänpäiväisissä kisoissa loppupuolikkaan alkua nopeammin, mutta tiedän jo varmuudella, että se en ole minä.

ps. Ihan selvityksen vuoksi mun piti selvittää Kermikseltä, oliko kyseessä h- alkuinen vai s-alkuinen kirosana. Sain vahvistuksen, eli lue [s*****a]. Kermis kehoitti korvaamaan sen kansainvälisemällä versiolla.