Hyvästi lonkkakipu ja jäykkyys

Runsas kävely alkuvuoden aikana kostautui. Sain kiusakseni armottoman lonkkakivun. Välillä nukkuminen kyljellään oli mahdotonta kivun vuoksi, mutta tuntui se muutenkin. Lisäksi olin niin jäykkä, etten pystynyt laskeutumaan maahan tai nousemaan sieltä ilman, että menin ensin konttausasentoon.

Googlasin ja konsultoin juoksukavereitani. Olisiko kyseessä limapussin tulehdus tai aivan jotain muuta. Mitä jos syytä ei löytyisikään, eikä kipu katoaisikaan? Olisinko tällainen loppuelämäni tai ainakin tämän juoksukauden?


Sain kuulla useamman kerran, että

Kannattaako sun juosta noin paljon, jos et edes pysty tavalliseen tapaan liikkumaan?

Ironista kyllä, nämä vaivat olivat juoksutauon mukanaan tuomia kiusankappaleita.

Kävin hierojalla. Ei auttanut kuin hetkellisesti.

Rullailin. Ei sanottavaa muutosta.

Venyttelin. Hetkellinen apu jäykkyyteen.

Otin särkylääkettä. Kipu pysyi poissa sen vaikutusajan, mutta koivet olivat silloinkin jäykät.

Mulla alkoi olla ideat vähissä, kunnes ongelma häipyi sattuman kautta kertalaakista.

Äitienpäivään ei juoksu tänään mahtunut. Sen sijaan kävimme lasten kanssa fillariretkellä ihailemassa Kaivopuiston kirsikkapuita. 

Hoka359:n ensimmäisellä lenkillä juoksimme vauhtia, joka on mulle vielä tältä vuodelta vieras, sillä olen keskittynyt rauhalliseen hölköttelyyn. Yhteislenkillä menimme vauhdikkaammin, kuin mielestäni kuntoni edes sallisi, sillä lopputuloksella, että jalkojen jumit ja kivut katosivat. Kipu ja jumitus olivat tällä kertaa näköjään vain kropan tapa kertoa, että liikuta pentele niitä koipiasi vikkelämmin.

Jalkani yksinkertaisesti rakastavat vauhdin hurmaa. Ne ovat vauhdista niin innoissaan, että olen miettinyt viime päivinä ihan vakavasti, pitäisikö mun siirtyä lyhyemmille matkoille. Mutta onko musta puolimaratoonariksi tai kymppien ja viitosten nielijäksi? Tähän mennessä ne ovat olleet mukavia välikisoja, ilman sen kummempaa kunnianhimoa tai ylipäänsä intoa. Voinko jättää lempimatkaani?

Kumpikohan voittaa tämän skaban, pitkistä juoksuista nautiskeleva pääni, vai malttamattomat jalkani?

Pitkät vai lyhyet matkat? Aamu- vai yöiltajuoksut? Juoksuharrastus on valintoja pullollaan.