Vaikka isäntäväki olikin erittäin ymmärtäväinen maratonproggikseni suhteen, en kuitenkaan halunnut käyttää yhdessäoloaikaa yksin metsikössä juoksenteluun. Siirryttyämme Tukholmaan, en halunnut rajoittaa perheen päiväohjelmaa juoksemalla, joten pihistin ajan juoksulle aamusta perheen vielä nukkuessa.
Pääsimme mieheni kanssa juoksemaan yhden lenkin yhdessä. Kipusimme paikkakunnan korkeimmalle kukkulalle (mun mittakaavassani vuori!), juoksimme lammen ympäri ja jarruttelimme alamäessä paluumatkalla. Pituutta lenkille tuli rapsakat 12,3 kilsaa.
Rajoitteista huolimatta sain kuin sainkin luovittua lenkit läpi, vaikka suunnittelu olikin välillä kuin Rubikin kuution vääntelyä. Lauantain vedot tein lopulta keskiviikkona juoksumatolla systerin ahkeroidessa stepperillä, keskiviikon reipas 50-minuuttinen siirtyi sunnuntain pitkiksen paikalle. Viikon pitkän lenkin hoidin alta pois jo torstaina.
Lenkkien uudet paikat eivät olleet lähelläkään ideaaleja. Valmentajani Pasin laatimalla treenijärjestyksellä on vissi tarkoituksensa. Opin, että venkslaamalla kropan saa hajoamaan helpommin ja väsymyksen kasvamaan ekspotentiaalisesti. Tämän viikon kevennetty treeniohjelma tulee todella tarpeeseen!
Serkukset lähtivät lankoni kanssa kalastamaan aamuviideltä. Hyppäsin (joo, tosi ketterästi siihen aikaan aamusta?!) kyytiin rääkätäkseni itseäni 2 tuntia 40 minuuttia mäkisellä reitillä. Ensimmäinen 10 kilsan kiekka oli infernaalinen ylä- ja alamäkineen. Seuraava saman pituinen lenkki tasaisemalla reitillä oli siedettävä ja neljän viimeisen kilsan aikana laskiessani mäkeä alas, olo oli kuin olisi jäitä poltellut.
Ontrail.net-sivustolta löydät tarkemmat kuvaukset viikon lenkeistä. Nimeni sivustolla on kotoisasti poppis.
Ei kommentteja