1/3 maratonohjelmasta takana

Elämäni ensimmäinen mulle vartavasten suunniteltu maratonohjelma alkoi kuntotestillä kesäkuussa. Samalla alkoi säännöllinen ja tavoitteellinen treenaus. Se on myös ainutlaatuista juoksijahistoriassani.

Mitä näiden kuluneiden neljän viikon aikana on tapahtunut?

  • Olen juossut valtavasti aikaisempaan verrattuna. Myös unissani. 
  • En puhu juuri muusta kuin juoksusta (pahoitteluni, kaverit!)
  • Viikonpäivät ovat saaneet uudenlaisen sisällön: ma + pe = lepopäivät, su = pitkis, la = vedot, ke =  reipas, ti + to = kevyet lenkit
  • Olen lähtenyt lenkkipolulle, vaikkei aina olisi huvittanut / koti olisi pitänyt siivota / sähköpostit olisi pitänyt raivata / jääkaappi olisi kaivannut täyttöä /...
  • Olen joutunut välillä kaivamalla kaivamaan aikaa juoksulle. Varsinkin viisi päivää tyttären kanssa kaksistaan kotona oli juoksun kannalta haastavaa. Hatun nosto kaikille yksinhuoltajille!

Kun Tuskassa biletettiin, mä juoksin aidan toisella puolella. 

  • Itse juokseminen on ollut mukavaa, rentouttavaa ja mitä milloinkin. Vain pari kertaa juoksu on maistunut puulta, niin yhdentekevältä etten ole juoksua seuraavana päivänä edes oikeastaan muistanut missä tuli juostua. 
  • Useita kertoja olen joutunut pinnistämään suoritukseni loppuun, mutta kertaakaan en ole halunnut jättää kesken.
  • Olen sisäistänyt kunkin päivän treeniohjeet välillä hyvin ja välillä sinne päin. Aina olen kuitenkin saanut treeneistä jotakuinkin irti sen, mikä oli tarkoituskin.
  • Sykkeeseen ja juostuun aikaan sidottu harjoittelu on tuonut yllätyksiä tullessaan. En osaa enää arvioida täysin juoksunopeutta, sillä sykkeet ovat välillä korkeampia, välillä matalampia. Joskus olen juossut kotikorttelia viisi minsaa ympäri, joskus treeni on loppunut kaksi kilometriä kotiovelta. 
  • Mielikuvitukseni alkaa hiipua juoksureittejä suunnitellessani. Olen pian juossut kaikki mahdolliset reittikombot kuuden kilsan säteellä kotiovelta. 

Lauttasaaressakin on tullut juostua. Pitkis vei mehut sekä musta että miehestäni. 


  • Olen kehittynyt juoksijana ja harjoittelu tuntuu purevan. Sykkeet laskivat kevennetyllä kolmannella treeniviikolla toivotunlaisesti. Selvästi ohjelma sopii mulle. 
  • Olen tarkkaillut enemmän juoksuasentoani.
  • Olen päässyt kotikuntopiirin makuun. Se ei ole ennen ollut osa treenejäni.
  • Olo on hyvä. Unta tosin tunnun tarvitsevan enemmän kuin ennen.
  • Syön paljon. Himoitsen varsinkin näkkileipää, hapankorppua, maitokahvia ja tuorepuuroaamiaistani. 

Olen nauttinut taiteesta.


  • Jalat ovat olleet tavallista raskaammat. Alussa olisin halunnut juosta lepopäivätkin, mutta nyt käytän ne siihen mihin ne on tarkoitettukin. Jalat kaipaavat rauhoittumista.
  • Olen juossut neljillä eri lenkkareilla. 

Adizero Boost Bostonit saattavat syrjäyttää Asics DS-Trainerit kevyinä kenkinä.


  • Reisi- ja pakaralihakseni ovat alkaneet kasvaa. Futaajan lihassolujen muisti pelaa vuosikymmentenkin jälkeen. 
  • Vyötäröltäni on kadonnut... jotain. Onneksi pakarat pitävät lempihousuni jalassa. Niiden päältä byysat eivät pääse noin vaan valahtamaan.
  • Vaikka painonpudotus ei ole ollut tavoitteena, paino on laskenut 4,5 kiloa Helsinki Spring Marathonin aikaisesta. Se tuntuu askeleen keveydessä.
  • Olen kuunnellut Jo Nesbon Verta lumella 2 -äänikirjaa. Myös Tuomas Vimman Raksa toimi loistavasti etenkin kevyillä pitkiksillä. Olen kuunnellut juoksusoittolistani puhki. 
  • Olen juossut aamulla, päivällä, illalla ja yöllä. Helteessä, sateessa, auringonpaisteessa ja kuutamossa.
  • Tunnen itseni ensimmäistä kertaa elämässäni urheilijaksi. Tällaiseen elämäntapaan voisi jäädä koukkuun. 



12 kommenttia

  1. Kuulostaapa todella hyvältä. Mahtavaa, että olet saanut tuon ohjelman itsellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut tosi onnekas, että tulin valituksi tähän. Juoksu on saanut aivan uuden suunnan :)

      Poista
  2. Siis tuo kuulostaa ihan mahtavalta!! Onko määrän lisäys tuntunut isolta vai onko se ollut ihan sopivasti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alussa juoksumäärän lisäys tuntui painavina jalkoina. Nyt kroppa on yllättävää kyllä sopeutunut yli 60 kilometrin viikkomääriin. Sivuoireena on hurja väsymys, mutta se hoituu onneksi unella. Täytyy pitää peukut ojossa, etteivät paikat hajoa ennen h-hetkeä.

      Poista
  3. Vau! Kuulostaa hyvin toteutuneelta ohjelmalta. Olisi aikalailla sitä, mitä minäkin kuvittelin säännöllisen ja tavoitteellinen harjoittelun olevan. Itselläni eivät jalat vaan kestäneet vielä. Sinulle se on sopinut hyvin. Tosin olet juossut paljon maratoneja, eikö niin? Olet siis sellaisessa kunnossa, että kestät harjoittelua. =) Hienoa seurata kehittymistäsi. Jatka samaan malliin! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Marika :) Ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän maratoonarikavereitani, jotka valittavat etteivät voi lähteä kavereiden kanssa terassille juoksutreenien takia. Mä olen ollut aiemmin fiilisjuoksija, joka on mahduttanut juoksun muuhun elämään, ei toisin pän. En ole terassi-ihminen, mutta huomaan, että juoksuaika on jostain muusta pois. Vuorokaudessa kun ei noita tunteja ole tarpeeksi muutenkaan.

      Mulla on hyvä pohjakestävyys, vankat jalat ja hyvä lihasmuisti, kiitos juostujen maratonien. Nistä on ollut etua tässä maratonohjelmassa. En yleensä juokse näin pitkiä pitkiksiä, tai oikeastaan pitkiksiä ollenkaan (hyi minua!), mutta jotenkin jalat muistavat, että ai niin, tämähän on tuttu juttu. Mennään vaan eikä ajatella.

      Mulla on onnekseni osaava valmentaja, joka puhaltaa pelin poikki jos näyttää siltä, että rasitun liikaa. Ja lupasin hänelle, että kerron heti, jos tuntuu siltä, että kuormitun liikaa.

      Poista
  4. Mahtavaa! Olen asunut parikymmentä vuotta Lauttasaaressa, joten juoks... tehokävelen näitä rantoja. Lempilenkki ykkönen menee koko eteläkärjen ympäri, lempilenkki kakkonen länsirantaa ylös ja takaisin vähän eri reittiä. Pitennän vähitellen matkoja. Upeat maastot, eikö, olen ihan meri-ihminen.

    VastaaPoista
  5. Laru on tosiaan lenkkeilijän unelma. Asuin itse siellä viitisen vuotta 90-luvulla ja tykkäsin erityisesti just siitä, että sieltä löytyy erilaisia reittiyhdistelmiä upeilla merimaisemilla. Nykyään käyn siellä aivan liian harvoin, sillä jo pelkästään sinne ja takaisin mulla menee yli 10 kilsaa ja sitten tietty vielä toinen mokoma, kun kiertää saaren.

    VastaaPoista
  6. Hienoa kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta! Itsekin olen ollut fiilisjuoksija, ja taidan toistaiseksi myös pysyä sellaisena. Joskus toki olisi mukava saada ohjelmakin, joka olisi juuri minulle suunniteltu..Mutta sen aika ei ole vielä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä tosiaan ollut kiinnostava retki ;) Saa nähdä, palaanko fiilisjuoksijaksi vai jatkanko ohjelmoidusti.

      Poista
  7. Kuulostaa todella hyvältä ja mielenkiintoiselta projektilta. Hienoa että olet saanut heti alkuun havaita paljon selkeitä, positiivisia muutoksia. Tsemppiä matkallesi kohti maratonia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Janna! Kaiken lisäksi tämä on helppoa. Juoksen ohjeiden mukaan. Omat aivot voi sopivalla tavalla heittää narikkaan. Sopii mulle :D

      Poista