Juoksua aamuin illoin

Eilinen aamulenkki oli hikinen ja hieman tahmea. Silti nautinnollinen. Kilometrit eivät kertyneet itsestään, mutta jalat tekivät silti hedelmällistä yhteistyötä siitepölykeuhkojen ja sydämen kanssa. Koneisto tosin hyytyi totaalisesti 1,5 kilometriä ennen määränpäätä. Onneksi matkan varrella olleen kahvilan työntekijä suostui antamaan mulle pitkän pohdinnan jälkeen lasillisen vettä maksutta. Sen voimalla kipitin huomattavasti pirteämpänä loppumatkan.

Koiran omistaja oli aamu-uinnilla ja koira odotteli malttamattomana. 

Kun omistaja nousi vedestä, koirakin rauhoittui. 

Iltapäivän kaatosateiden jälkeen ilma oli edelleen lämmin mutta nihkeän kostea. Lähdimme mieheni kanssa yhteiselle yöjuoksulle juhlistamaan pääsyäni uuden (kehitteillä olevan) maratonohjelman testiryhmään. 

Tuntui siltä, kuin jalat olisivat lentäneet. Pitkästä aikaa näytti siltä, että juoksuasentonikin on kohdillaan. Neljäs kilometri oli illan nopein, 4:45 min/km. Yksin juostessa pääsen harvoin noihin lukemiin. Itse asiassa tämän vuoden puolella en kai kertaakaan. Oli ihana saada juoksukaveri mukaan!  

To 2.6. Miltei identtisistä lenkeistä toinen tuntui suht helpolta, mutta toisessa oli välillä tahkomista.  

aamulenkki: 7 km | 36:00 | 5:08

yöjuoksu:  7,1 km | 35:47 | 5:02

Helsinki on nyt kauneimmillaan. Rakastan aikaisia aamuja mutta yössä on jotain maagista.