Saammeko juoksusta mitalit, jotka sitten kiikutamme heidän kokoelmiinsa?
Onko oheen järjestetty heille minimaratonia?
Viime kesänä kiersimme tyttäreni kanssa keväiset minimaratonit, joita oli kotikulmilla peräti kaksi kappaletta. Meillä on jälkikäteen hypistelty HCR:n ja HHM:n lasten oheistapahtumien numerolappuja kerran jos toisenkin. Pikkusisko hehkutti juoksuja isoveljelleen niin vuolaasti, että lupailin, että tänä vuonna molemmat pääsevät mukaan HHM:n Kids Runille.
Tyttäreni sai uudet lenkkarit pari viikkoa sitten ja hän puhkui intoa:
"Nämä mä kerkeän ajaa sisään ennen minimaratonia!"
Näköjään puheistani ennen Berliinin maratonia on jäänyt jotain mieleen, sillä tuskin 7-vuotiaalle on eskarissa opetettu oikeanlaisesta varustautumisesta maratonille.
Mutta voi sitä surun määrää, kun tyttäreni halusi varmistaa ennakkoon, minä päivänä Kids Run on ja meneekö se futiksen kanssa ristiin. Emme löytäneet lapsien juoksutapahtumaa kisainfosta. Emme, vaikka kuinka kelasimme sivuja ylös ja alas. Tytärtäni ei lohduttanut, ettei Helsinki City Runinkaan yhteydessä järjestetty lapsille juoksua tänä vuonna.
Eikä häntä myöskään lohduttanut se, että vaunuikäiset pääsevät uudessa juoksuratassarjassa vanhempiensa kanssa mukaan puolimaratonille, sillä hän haluaa itse...
... päästä ohjattuun veryttelyyn.
... jännittää yhdessä muiden juoksijoiden kanssa.
... juosta numerolappu rinnassa samaan tapaan kuin viime vuonna yleisön hurratessa.
... nauttia kisan jälkeisistä virvokkeista kilpakumppaneidensa kanssa.
... kertoa kaikille juosseensa maratonin.
Aivan kuten me numerolappu rinnassa juoksevat aikuisetkin.
Ja mikä tärkeintä, hän haluaa oman mitalinsa. Ei äidin tai isän, vaan sellaisen, joka on ripustettu maalissa hänen omaan, juoksusta hikiseen kaulaansa.
Lähtöjännitystä viime vuodelta.
Tukena kainalossa Aarne Alligaattori ja toisella kädellä tyttö ottaa tuntumaa ratanauhaan.
Ei kommentteja