Reilu peli
Kaikki pelaa
Kaveruus
Toisen kunnioittaminen
Erilaisuuden hyväksyminen
Tasa-arvoisuus
Valitettavasti muutama ajattelematon (tai peräti tahallinen lausahdus) voi viedä pohjan jaloilta periaatteilta. Tai ainakin siinä vaiheessa, jos niihin ei puututa ja varsinkin jos niiden kitkemiseksi ei tehdä mitään.
Poikani osallistui joukkueensa kanssa äitienpäiväturnaukseen. Aurinko paistoi (no ehkä liikaakin) ja fiilis sekä järjestelyt olivat hyvät. Joukkueessa oli neljä ponnaripäätä, joista kaksi oli tyttöjä. Kovia, peräänantamattomia pelaajia kaikki.
Ennen erästä matsia parkkeerasin peppuni ja reppuni vastustajan vaihtopenkin viereen. Eipä aikaakaan, kun korvistani alkoi tulvia savumerkkejä. Tokaluokkalaiset pojat hörähtelivät ja hihittivät, kun huomasivat poikani joukkueessa olevan tyttöjä. Puheet tytöistä ja heidän taidoistaan olivat alentavia ja kuin suoraan junttisovinistin suusta. He dissasivat tyttöjä minkä ehtivät.
"Vastustajilla on kolme tyttöä. Noi me voitetaan varmasti."
Olivat molemmissa väärässä.
Asennevamma on usein perinnöllistä, vaikkei sen tarvitsisi olla. Useimmiten naisen kunnioittamisen malli tarttuu omien kotiseinien sisäpuolelta. Pienillä eleillä, ohimennen sanomisilla.
Kenen mielipiteillä perheessä on aidosti väliä?
Kymmenen porukassa ei tarvitse olla kuin yksi asennevammainen, joka saa osan joukosta mukaansa. Isojen reisilihasten sijaan todellista vahvuutta osoittaa niin kentällä, työpaikalla kuin koulussakin, jos uskaltaa sanoa suupaltille vastaan. Pikkuisten ja isompienkin poikien olisi hyvä muistaa muulloinkin kuin näin äitienpäivänä, että omakin äiti on ollut joskus tyttö.
Kuinka moni uskaltaisi sanoa täydestä sydämestään samat sanat äidilleen?
Haluaisitko kavereittesi haukkuvan omaa äitiäsi yhtä karuilla ilmaisuilla?
Pelin edetessä poikien suut eivät enää käyneet samaa tahtia, sillä tällä kertaa sekajoukkue oli vahvempi. Veikkaan, etteivät kerro kavereilleen hävinneensä tytöille.
Äitienpäivä ja valkovuokot ovat erottamaton parivaljakko.
Ei kommentteja