Jäätelötötteröllinen maksoi 10 penniä, iso tuplaten. Yhdellä markalla sai aikaan oivat jädeöverit. Vatsani onneksi löysin sekatavarakaupan, jossa myytiin Adidaksen tohveleita (niitä jotka ovat olleet taas muodin harjalla, ainakin hetkellisesti), laskettelusuksia ja LP-levyjä. Ostin sieltä läjän Addun valkoisia tennissukkia ja Princen Sign o´the Times -levyn. Se maksoi muistaakseni 10 markkaa.
Levy on mielestäni edelleenkin yksi parhaimista levykokonaisuuksista ikinä. Älppäreiltä kun tuli kuunneltua biisit oikeassa järjestyksessä hyppelemättä - toisin kuin nykyään. Levyn nimibiisin tahdissa olen halkonut tuulta niin lenkkipoluilla kuin maratoneillakin. U Got The Look kirittää silloin, kun ei enää jaksaisi ja It rytmittää juoksua, joka yrittää kääntyä kävelyksi.
Princen musiikki on kulkenut muutenkin kuin juoksussa mukanani Purple Rainista lähtien. Muistot ryöpsähtivät ylitseni kuultuani artistin kuolemasta. Nuoruus, angsti, ilot, pettymykset, oman peilikuvan hyväksyminen... Rakastumiset, erot, onnelliset illat ystävien kanssa, kesäsateessa kuohuva kaupunki... Olen elänyt sen kaiken ja paljon on vielä edessä. Musiikki ei vaimene. Sen ympärille kietoutuu uusia muistokerrostumia.
Prince tulee olemaan vahvasti mukana myös ensi sunnuntain maratonilla. Alphabet St. tulee varmasti soimaan randomina neljännen eli viimeisen kiekan alettua. Vastakohtaisuus biisin ja (pelto)maisemien välillä on taattu. Luotan myös Creamin voimaan. Se saa antaa loppusilauksen juoksulle jotta pääsen maaliin yhtä maratonkokemusta rikkaampana.
Otin aamuisen röntgenissäkäynnin hyötyliikunnan kannalta. Kaksi 2-kilometristä virkisti jalkoja ihmeesti. Kuvassa Kaartin maneesi, joka toivottavasti pääsee vielä uuteen kukoistukseensa.
Ei kommentteja