Myönnän, että olen syyllistynyt samaan. Olen hakenut oikea rytmiä urheilukellosta sekä kisoissa että lenkeillä sen sijaan, että antaisin jalkojen määritellä vauhdin. Luulisi, että näillä juoksuvuosilla ja -kilometreillä kroppa olisi jo jollain lailla ohjelmoitu erilaisiin juoksunopeuksiin. Ehkä silloin tällöin kannattaisi luottaa perstuntumaan kellon tuijottelun sijaan.
Kokeilen seuraavalla maratonilla onnistunko pitämään kellon piilossa hihapoimuissa ja juoksemaan fiiliksen mukaan. En ole ladannut itselleni minkäänlaisia aikapaineita Helsinki Spring Marathonille, joten nyt on hyvä sauma palata juoksuharrastuksessa aimo loikka taaksepäin kokeilumielessä.
Aseman kello ei valitettavasti näy Pukinmäkeen saakka.
Olen juossut kellotta varmaankin puolet juoksemistani maratoneista. Olen luottanut siihen, että katujen varsilla olevat kellot ja väliaikapisteet pitävät mut ajan tasalla vauhdistani. Aina niitä ei kuitenkaan ole ollut matkan varrella, kuten huomasin harmikseni Tallinnan maratonilla. Vaikka olenkin juossut Tallinnassa kaksi maratonia summamutikassa ilman sen kummempia väliaikoja, loppuajat ovat olleet parhaimmistoa 19 juoksemani maratonin listalla.
Myönnettäköön, etten olisi saaavuttanut hyviä aikoja Tallinnassa vain ja ainoastaan ohjelmoituja jalkojani kuulostellen, vaan tarvitsin ne saavuttaakseni hyvää jänistä. Vielä noihin aikoihin mieheni hoiti maratonilla vauhdinpidon meidän molempien puolesta. Harmi vaan, että vauhtimme eivät ole koskaan osuneet täydellisesti yhteen, joten olemme sittemmin yhteisestä sopimuksesta erkaantuneet jo lähtökarsinoista omille teillemme.
Päästääkseni kolmen viikon kuluttua maaliin maratonilla, laiskat jalkani kaipaavat kellotuksen puuttuessa selvästikin jänisenergiaa. Siinä onkin oivaa hommaa ensimmäisille kilometreille, kun yritän etsiä omaan vauhtiini sopivan selän juoksijamassasta. Ja mikä tärkeintä, yritän pitää innostuneet koipeni aisoissa kolmen tunnin juoksijoiden keskellä.
Sen verran olen kuitenkin fiksautunut loppu- ja väliaikoihin, että pidän kellon kuitenkin mukanani. Yritän muistaa näpsäyttää sen päälle lähdössä ja pistää pois päältä maaliviivan (toivottavasti) ylittäessäni. Vaikka maratonilla onkin virallinen ajanotto, kellon datasta on iloa muistellessa tuntemuksia reitin varrella.
Jos Endomondo tai juoksukello ei ole ollut mukana lenkillä tai juoksutapahtumassa, niin silloin en ole ainakaan Excel-taulukkoni mukaan juossut lainkaan (kyllä, olen Excel-nörtti!). Kokoan sinne parin kuukauden viiveellä juoksuni, joten jos juoksua ei ole kellossa tai juoksusovelluksessa, juoksu on kadonnut sen siliän tien. Oli se sitten 5 kilometriä tai 25. Onpa sinne joskus jäänyt maratonitkin merkitsemättä.
Onneksi voin aina luntata osan juoksemistani lenkeistä Instagramista.
Ei kommentteja