Tänä syksynä olisi mahdollisuus päästä juoksemaan veteraanien EM-maraton miltei naapurissa, Jyväskylässä. Jätän sen suosiolla väliin, sillä viimevuotinen Finlandia Marathon oli henkisesti ja fyysisesti liian raskas kantaa, eikä aikaa ole kulunut tarpeeksi. Nyt on kuitenkin oikea hetki syyskuussa kirjoittamani postauksen julkaisemiseen.
Juoksu toi meidät tavallaan takaisin yhteen. Olimme tavanneet edellisen kerran varmaan parisenkymmentä vuotta aikaisemmin, mutta tiesimme toki toistemme vaiheista työssä ja vapaa-ajalla. Sitä en kuitenkaan tiennyt, että hän oli myös joutunut työttömäksi, itse asiassa tapaamistamme edeltävänä päivänä.
Fiilisjuoksija ja elämäntapamaratoonari. Sykkeiden tuijottelija. Yöjuoksija, avantouimari ja kahden teinin äiti. Takana 37 täyspitkää ja katse seuraavassa. HOKA-lähettiläs | pikkuliten(a)gmail.com
