Tutkailin tänään ajatuksella Hesarin toimituksen julkaisemaa listaa 2000-luvun 100 parhaasta suomalaisesta kirjasta. Olen suht kaikkiruokainen kirjojen ahmija, joten toivotan lämmöllä kirjavinkit tervetulleiksi.
2024 jää mulla muistoihin dekkareiden ja feel good -kirjallisuuden vuotena, äänikirjoina nautittuina. Ne ovat olleet just passeleita stressaavan ja ahdistavankin arjen vastapainona. Normaalisti kuuntelen ruotsinkielistä kirjallisuutta alkuperäiskielellä, mutta aivosolut ovat olleet vastaanottavaisempia käännöksille. Jos pää on kuormittunut kaikesta muusta, mitä sitä turhaan sekoittamaan sen enempää, oli sitten kyse kirjallisuudesta, kielistä tai niiden yhdistelmistä.
Mitä ihmettä Muut kategoriat pitääkään sisällään? Se ei auennut mulle edes luettujen kirjojen listaa selailemalla.
Vaikka äänikirjojen suurkuluttaja olenkin, jotkut kirjoista on tarkoitettu luettavaksi. Niitä on joko mahdotonta seurata kerronnan kerroksellisuuden vuoksi muuten kuin lukemalla, tai kieli on niin kuvailevaa ja kaunista, että kirjanautinto lässähtää valmiiksi pureskeltuna. Kuluneen vuoden aikana on tullut tartuttua kirjaan turhan harvoin, mutta ensi vuonna mahdutan myös sivujen rapinaa jokaiseen päivään.
Kävin pistämässä BookBeatiin muistiin Hesarin listaamia, houkuttelevalta kuulostavia kirjoja. Osa niistä tulee varmasti kuunneltua, mutta koostan niistä myös lukulistan. Aloitan niistä, joita ei löytynyt äänikirjapalvelusta. Varasin kirjat saman tien kirjastosta jo senkin vuoksi, etten varmasti unohtaisi niitä. Siitä päätellen, että jokaisesta kirjasta oli kymmeniä lainattavissa olevia kappaleita vapaana, mutta varausten määrä oli useita kymmeniä tätäkin enemmän, moni muukin oli artikkelin luettuaan käynyt Helmetissä lainausaikeissa. Hyvä vaan, että kirjastoissa riittää asiakkaita.
Tämä ja postauksen otsikkokuva "Haluan lukea" ovat kuvakaappauksia Helsingin Sanomien (26.12.2024) artikkelista. Linkki artikkeliin: https://www.hs.fi/taide/art-2000010874020.html. Toivottavasti sinäkin löydät sieltä monta timanttista kirjaa luettavaksi.
Mulle on se ja sama, saanko yhden sadasta parhaaksi arvioidusta kirjasta saman tien vai vasta myöhemmin, sillä omasta kirjahyllystäkin löytyy listalle päässeitä teoksia sekä listalle päässeiden kirjailijoiden muita kirjoja. Taidan napata sieltä ensitöikseni Kjell Westön Rikinkeltaisen taivaan, alkuperäiskielellä tietty. (Westöltä taisi olla kaksi vanhempaa, jo lukemaani kirjaa parhaiksi arvioitujen joukossa).
Ehkäpä vuonna 2025 olen taas valmis vaivaamaan päätäni kaunokirjallisuudella ja ruotsin kielellä, muutenkin kuin valmiiksi luettuina. Ensi vuoden mittaan lukemieni ja kuuntelemieni kirjojen kotimaisuusaste tulee varmasti olemaan sekin toista maata kuin kuluneen vuoden aikana. Muutos tämänvuotiseen normaaliin on enemmän kuin tervetullutta.
Jokaiselle kirjalle on aikansa ja paikkansa. Mua ei pätkääkään ihmetytä, että BookBeat antoi tällaisia suosituksia. Irlantilainen maalaiskylä, saati kirjailija eivät ole mulle ennaltaan tuttuja. Viveca Stenin aikaisempi kirjasarja Murha Sandhamnissa taas on tuttu telkkarisarjana. Molemmat kirjat ovat linjassa tänä vuonna kuuntelemani kevyen kirjallisuuden kanssa. Millaisen suosituksen mahdankaan saada ensi vuoden lopussa?
Ei kommentteja