Vuosi sitten näihin aikoihin tein suunnitelman, joka kulkee nimellä uraspurtti. Ensimmäinen kolmannes siitä etenee kovalla tohinalla. Yksi osa-alueista on oman osaamiseni kartuttaminen ja tunnistaminen, sekä kuinka kykenen paketoimaan vahvuuteni passeliin pakettiin. En saa myöskään unohtaa sitä, mihin mulla on todellinen palo.
Frendien kanssa kannattaa pallotella näitä asioita, sillä he näkevät usein sellaista, mille itse on sokea. Eilen esimerkiksi multa kysyttiin, josko olen koskaan ajatellut, että eräs tietty duuni voisi sopia mulle tosi hyvin. Ja miksikö? Koska mulle on kuulemma helppo puhua ja avautua sellaisistakin asioista, joita kertoo harvoille. Enpä ollut tuota tullut ajatelleeksi. Eikö kaikki olekaan sellaisia?
Joku löytää juoksulenkillä elämän tarkoituksen tai ratkaisun mielessään möyriviin kysymyksiin. Mulla on asiat tosin. Tavoittelen juostessani olotilaa, jolloin jokainen herne pääkopassa osaa olla ottamatta osumaa kaveriinsa, jotta saisin tyhjennettyä pääni täysin, edes lenkin ajaksi.
Myönnän, että rupattelen mieluusti ihmisten kanssa. Olen seurallinen, oli sitten kyseessä satunnainen hississä kanssani matkustava, ystävä vuosien takaa tai vaikkapa postivirkailija. Tosin vastakaikua en välttämättä aina saa, tai joskus se vaan sattuu tulemaan jälkijunassa.
Olen käynyt eräässä tietyssä kaupassa laskujeni mukaan kahdeksan vuotta, ellen kauemminkin. Kaupan kassat ovat tulleet ulkonäöltä tutuksi ja varmaan tunnistavat myös mut. No, olen jututtanut erityisesti erästä miespuolista työntekijää. Hän on ollut mulle aina asiallisen ystävällinen, mutta sitten, tuosta vaan, eräänä kauniina päivänä, tapahtui jotain yllättävää.
Uraspurtti sisältää sekä aivojumppaa että muidenkin lihasten kehittämistä ja ylläpitoa. Suklaata unohtamatta.
Höpötin tavalliseen tapaan ostoksistani, tällä kertaa mulla oli ostoslistalla mm. hiustenhoitoaineita pojalleni. Mies alkoikin kertoa mulle nuoruudestaan, kuinka hänellä oli pitkä tukka, jonka hän vaalensi ja permanenttasi kotona. Sain myös kuulla tukan kohtalosta ja mitä musaa mies fanitti. Olin pudota pyrstölleni. Eihän tuohon avautumiseen mennytkään kuin kahdeksan vuotta.
Mielenkiinnolla odotan mistä mahdammekaan jutella seuraavan kerran. Täytynee laatia kauppaostoslista ajatuksella.
Ei kommentteja