Pääsimme usean vuoden tauon jälkeen viettämään hiihtolomaa omien seinien ulkopuolelle. Että me olimmekin sen tarpeessa! Lenkkarit oli tietysti pakattu mukaan ja matkalaukku oli yli puolillaan juoksuvaatteita. Baarikierrokset ja bilehileenä Tukholman yössä pyöriminen kun on jo kauan aikaa sitten vaihtunut kaupungin tutkailuun juosten sekä makoisiin yöuniin.
Nämä kerrostalot omassa ylhäisyydessään ovat kiehtoneet mua aina täällä päin Tukholmaa käydessämme.
Olimme hieman jälkijunassa hotellivarauksen kanssa. Emme onnistuneet saamaan järkevän hintaista hotellimajoitusta perheellemme, sillä usean ketjun ja yksittäisenkin hotellin mukaan skidimme lasketaan jo aikuisiksi, vaikka toisella on siihen oikeasti vielä hieman matkaa ja toisella vähän enemmän. Mieheni nappasi meille airbnb-majoituksen Gamla Stanista, mikä osoittautui nappivalinnaksi sekä kaupunkisamoilun että lenkkeilyn näkökulmasta.
Rakas juoksukaverini kuvaustauolla
Södermalmille oli kämpiltämme vain vaivaiset 600 metriä. Päätimme juosta myötäpäivään, jotta jo turhankin tuttu pätkä Slussenilta Viking Linen terminaalille olisi hoidettu pois päiväjärjestyksestä jo alkumatkasta.
Kiekka Södermalmin ympäri on passelit 10 kilometriä pitkä.
Reitillä pysyminen oli todella helppoa. Joissain mutaisissa kohdissa siirryimme suosiolla asfaltoidulle tieosuudelle, mutta kunhan pysyttelimme rannan tuntumassa, etenimme suunnitellusti. Mikä ihaninta, kevään tulo oli Tukholmassa viikkoja, ellei jopa puolisentoista kuukautta Helsinkiä edellä. Reitillä ei tarvinnut liukastella ja joillain pätkillä sepelikin oli jo ehditty siivota pois.
Näimme lenkin varrella muun muassa kiinnostavaa, eri aikakausien arkkitehtuuria, siirtolapuutarhan ja tietty talviuniltaan heräävää luontoa.
Vastaamme tuli lukuisia koiranulkoiluttajia, pyöräilijöitä ja juoksijoita rattaiden kanssa tai ilman. Oli kävelijöitä power walkilla, palaveria pitämässä, töihin kiirehtimässä tai muuten vaan fiilistelemässä. Kuten pyöräilijöitäkin, heitä oli paljon. Oli kaiken kokoisia ja näköisiä, hurjaa tahtia tai hitaammin eteneviä, oli urheiluvaatteissa, duffeltakissa ja kaikkea siltä väliltä. Tuntui kun koko Tukholma olisi ollut liikkeessä. Toki myös autoilla, ainakin taustahuminasta päätellen.
Kuinkakohan monen sillan ali tai ohi juoksimmekaan Tukholman reissun aikana? Menin laskuissani sekaisin.
Vaikka autot olivatkin jatkuvasti lähistöllä, niiden takia ei tarvinnut kertaakaan pysähtyä. Söderin ympäri pääsi juoksemaan ilman ajotien ylityksiä ja liikennevaloja. Välillä oli kuitenkin pakko huudahtaa juoksukaverille:
Oota vähän, mä otan kuvan!
Jos meillä olisi tällaiset juoksuolosuhteet talvikuukausina, kuinka loistava kunto mulla olisikaan? Ilma oli sateen jäljiltä ihanan raikas ja astelukema oli himpun verran plussan puolella.
Kuvaustaukojen lisäksi meidän piti pysähtyä pirauttamaan varmuuden vuoksi aamuherätys lapsille. Ymmärrän hyvin, ettei sängystä ole helppo vääntäytyä ylös loma-aamuna, varsinkaan jos vanhemmat ovat lenkillä. Halusimme olla varmoja, että pääsisimme lähtemään aamiaiselle saman tien, kunhan olisimme ensin käyneet suihkussa lenkin jälkeen. Skidit olivat onneksi heränneet jo omia aikojaan, eikä suihkujonoa syntynyt.
Vaikka lähdimmekin majapaikastamme jo aamuvarhain lenkille, pääsimme silti brekulle vasta siinä vaiheessa kun ranskalaisen kahvilan viereisessä pöydässä nautittiin jo varhaista lounasomelettia. Mutta kyllä sitä täydellistä laskiaispullaa kannattikin odottaa. Sain viivattua yli Nämä asiat tahdon tehdä lomalla -listaltani Söderin ympärijuoksun ja aidon ruotsalaisen semlan.
Emme ehtineet Kungsholmenissa sijaitsevan Petite Francen brekulle, mutta se ei jäänyt surettamaan saatuani täydellisen capuccinon ja sen kylkeen parhaan ikinä syömäni laskiaispullan.
Jos Söderin ympäri juokseminen kiinnostaa numerolappu rinnassa, tsekkaapa tästä Söder Runt -juoksutapahtumasta lisätietoja. Kisa järjestetään 8.6.2024 jo 12. kertaa ja tasainen reitti seuraa Södermalmin rantareittiä.
Ei kommentteja