Olin tänään onnesta mykkä, sillä mua fanitettiin samassa lauseessa loistavan, upean ultrajuoksijan Satu Lipiäisen kanssa. Hauska kohtaaminen sai mut myös punastumaan ja tuntemaan itseni, no ei nyt hirmu vanhaksi, mutta hyvinkin ikäisekseni.
Käyn silloin tällöin duunipaikan lähellä olevassa lounasravintolassa hengähtämässä yksikseni, äänikirja korvilla. Tänään oli taas tällainen päivä. Lähtiessäni pöydästä jatkamaan työpäivää, samassa pöydässä istuva nuorimies kysäisi multa hieman hämillään josko olen SE Pikkuliten.
Hän oli huomannut pöytään tullessani mun lenkkarini. Ne olivat samanlaiset kuin hän oli ostanut äidilleen aikanaan veljen ja isän kanssa joululahjaksi. Kun mun toppatakissakin luki HOKA, hän oli päättänyt tarkastaa asian Instagramista. Hän käänsi kännykän muhun päin ja siinä se mun Insta-tilini komeili kaikissa talven väreissä. Juu, minähän se olen.
"En ollut ihan varma kun sulla on nyt tosi pitkä tukka."
Miehen mukaan hänen äitinsä on seurannut mun blogiani ja Insta-tiliäni "varmaan aina". Hänen äitinsä kuulemma fanittaa mua.
"Ei kyllä ikinä usko että me nähtiin täällä."
Olen fanittanut ABBAa jo pikkuskidistä. Hiihtolomamatkalla kävimme ABBA-museossa, ja löysin sieltä täydellisen joukkueasun ensi syksynä Vantaan maratonviestiin osallistuvalle joukkueellemme. Mitäköhän muut joukkueesta mahtavat tykätä näistä jumpsuiteista?
Silloin kun hän ja hänen veljensä olivat nuorempia, hän muistaa äitinsä olleen vihainen sitä, ettei hän pysty järjestämään arkea niin, että ehtisi lenkille kuten minä. Tai sitten äiti puhui siitä kun veljekset olivat jo vanhempia, mutta joka tapauksessa äidin oli vähän vaikea aloittaa taas juoksua.
Äiti oli ihastunut Hokiin ja sitä kautta hänen poikansa oli alkanut seurata Hokan urheilijoita. "Vaikka en mä itse oikeastaan juokse." Tässä vaiheessa keskustelua tuli esiin Satu ja hänen sisukas taistelunsa viime viikonlopun 24 tunnin kisassa.
"Satu on kyllä hurjan kova juoksija. Mä ihailen hänen sisuaan. Ja oikeastaan mä fanitan kyllä suakin tosi paljon koska sun esimerkistä äiti alkoi taas juosta ja pitää nyt itsensä kunnossa. Me vaan ostetaan sille lenkkareita ja kuunnellaan juoksujuttuja."
Pyysin kertomaan äidille terkkuja ja kävellessäni takaisin duuniin mietin, olinko sittenkin ollut piilokamerassa. Miksi nyt joku fanittaisi mua?
Sitten kohensin ryhtiäni, hymyilin ja olin onnellinen kohtaamisesta. Miksi ei?
I'm grateful for the positive vibes and inspiration your blog consistently provides.
VastaaPoista