Suuntasin katseeni vuoteen 2024 jo Vantaan maratonin toisella, ja omalla kohdallani viimeiseksi jääneellä kierroksella. Kuluneeseen vuoteen ei mahtunut maratonia, mutta säännöllinen juoksu ja ahkera kävely ovat pitäneet mut varmasti useimpia ikäisiäni paremmassa kunnossa.
Vuoteen mahtui juoksun lisäksi myös paljon surua ja terveysongelmia, mutta niiden vastapainoksi arkeen ilmestyi sopivasti uusia metkuja, jotka pitävät aivoni aktiivisina ja tuovat mulle aimo annoksen itsevarmuutta, ja mikä parasta, nostattavat itsetunnon maan raosta sinne minne se oikeasti kuuluukin.
Olen hieman skeptinen näiden vuoden huipputulosten suhteen. Kunhan meillä on uuden kelloni kanssa pidempi historia yhdessä, lukemat varmasti asettuvat kohdilleen.
Aikaisemmista vuosista oppineena arvelen, että nykykunnon ylläpitoon on tarvittu arviolta keskimäärin 25-30 juoksukilometriä joka viikko vuoden alusta tähän päivään saakka. Toki vuoteen on mahtunut viikkoja, jolloin lenkkarit ovat saaneet pölyttyä eteisessä, mutta sitten on ollut runsaasti niitä, jolloin olen juossut myös edellisten viikkojen uupuvat kilsat. Mulla ei ole kuitenkaan täsmällistä tietoa siitä, kuinka paljon olen juossut vuoden 2023 aikana. Tiedän, että olen juossut sen verran kuin on ollut mahdollista. Olen juossut aina kun olen voinut ja jaksanut, ja se on saanut luvan riittää.
Edes kellon juoksutilastoista ei ole selvitystyössä hyötyä, sillä kellomerkkiä vaihtaessani osa lenkeistä ei tarttunut siirtotiedoston mukana ja osa treeneistä siirtyi uuteen sovellukseen tuplana tai peräti triplana. Olen poistanut käsin joitain suorituksia jälkikäteen, mutta jätin homman kesken, sillä loppupeleissä merkinnöillä ei ole tämän vuoden osalta mulle sen suurempaa merkitystä. En tule jälkikäteen tarkastamaan millaisella treenillä sain mitäkin aikaiseksi, ja tiedän ilman kellon dataakin, mistä lähtökohdista lähden rakentamaan maratonkuntoa.
Vietin joulun välipäivät rentoutuen, ja sain kuin sainkin väsättyä juoksukalenterin tulevalle vuodelle. Ensimmäinen aukeama on vielä otsikkoa lukuunottamatta tyhjä. Odotan innokkaana, mitä isoja ja pieniä saavutuksia sinne taionkaan vuodelta 2024.
- Toivon ainakin, että pääsen juoksemaan lappu rinnassa useammin kuin tänä vuonna, ja että pääsisin jokaisella kerralla maaliin.
- Olisi mahtava löytää lähietäisyydeltä vastaavia matalan kynnyksen lappujuoksuja kuin mitä Saarten kymppi oli tänä vuonna. Sellaisia, joista saa uusia elämyksiä ja mielenkiintoisia tuttavuuksia, mutta eivät tee liian isoa lovea lompakkoon.
- Ja jokaista ehjää juoksukuukautta ja -viikkoa pitää tietty juhlistaa. Aina ei tarvitse ylittää itseään, vaan ihan tavallinen arki ja säännöllinen liikunta riittää.
Ihan tavallista vuotta on jäljellä enää vaivaiset kuusi tuntia ja risat. Sitten alkaakin seuraava, tuikitavallinen vuosi varmaan sekin. Aikamoinen nuorallatanssi tulee jatkumaan, jotta saan mahdutettua koko elämäni 366 päivään vuodessa ja 24 tuntiin vuorokaudessa. Ainoa itselleni tekemä lupaus on se, etten aio kuitenkaan vetää övereitä, vaan vedän jarrusta jo hyvissä ajoin ennen kuin on pelkoa pakkopysähdyksestä. Ihan senkin vuoksi, että kahta tavallista vuotta voisi seurata kolmaskin. Kun tavallisuuden putkeen olen kerran päässyt.
Ei kommentteja