Mua oltiin varoiteltu uusista lenkkareistani. Ne olivat kuulemma nopeat. Niin nopeat, että treenin alkuun tehty lämmittely menisi varmasti sekin vauhdeiltaan varsinaisen vauhtitreenin puolelle. Jos mulla olisi ollut järkeä päässäni, olisin kuunnellut itseäni viisaampia juoksijoita, enkä olisi ottanut ensiaskeleita uusilla tossuillani suoraan alamäkeen.
Odotin kadunkulmassa piinaavan pitkän hetken, jotta Garmin löytäisi satelliitit ja muut tarvittavat taivaankappaleet voidakseni aloittaa ex-tempore -iltalenkin. Kävely tien toiselle puolelle oli hieman vaappuva. Mua hymyilytti. Tällaisilla lenkkareilla en ollutkaan ennen juossut.
Jo ensimmäisistä askeleista tajusin, että nyt ollaan vaarallisilla vesillä. Jalat veivät mäkeä alas, eikä muu osa kropasta pysynyt millään muotoa mukana. Näytin varmasti yhdeltä Aku Ankan hahmoista, joka rymistelee eteenpäin kädet ojossa, suu auki kauhusta kangistuneena, ilman että pystyy hallitsemaan itseään millään konstilla. Ja just sellainenhan mä oikeasti olinkin.
Mielessäni välähti kolme asiaa:
1. Mitä jos joku tulee vauhdilla sisältä ulos terassille? Mulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta väistää.
2. Mitä jos kompastun? Kenen keittolautaselta löydänkään silloin itseni?
3. Miten kykenen hidastamaan vauhtia? Vaihtoehdot ovat joko juoksu täysillä ajotielle tai ei-niin-halittu kääntyminen kulman taakse.
Sain juostua terassin läpi ilman törmäystä ja onnistuin kaartamaan nurkan taakse parkissa olevaa autoa nuollen. Ennen seuraavaa terassia sain sentään pysäytettyä vauhdin.
Kävelyyn siirtyminen pelasti mut isommalta haaverilta, sillä vain hetkeä myöhemmin olin saada syliini seuraavan kadunkulman takaa ilmestyneen, jalkakäytävällä kaahaavan sähköpotkulautailijan. Uusien lenkkareiden yllyttämässä vauhdissa törmääminen olisi saattanut katkaista kesän juoksut kertaheitolla. Ja syypäähän en olisi ollut silloin minä tai lenkkarini.
Silmiini valui jo tässä vaiheessa lenkkiä hikipisaroita, joiden syynä ei suinkaan ollut upea kesäilta tai hikiliikunta.
Saan Hoka-lähettiläänä merkin eri lenkkarimalleja testattavakseni. Tekstin inspiraationa toimineet, ja yläkuvassa komeilevat tossut ovat Rocket X 2:t. Tässä Eläintarhan kentällä otetussa kuvassa vaihtotossut odottelevat juoksurepun kanssa lähtöä treeneistä kotiin.
Ensikosketuksen perusteella näiden vihreiden rakettien kenkälaatikkoon voisi hyvin laittaa oranssilla pohjalla olevan varoitustekstin: "Aloita ensimmäinen lenkki tasaiselta maalta".
Millaisia muita varoituksia lenkkareihin voisikaan laittaa?
"Saattaa aiheuttaa urheiluvammoja"
Erilaisilla juoksufoorumeilla törmää säännöllisesti valituksiin siitä, kuinka jotkut tietyt lenkkarit ovat pilanneet jalat, kropan tai mitä milloinkin. Missä on juoksijan oma vastuu? Lenkkareita ei tietenkään voi syyttää suoraan urheiluvammoista, vaan juoksijaa, joka on valinnut itselleen sopimattomat tossut, tai juoksee kropan antamista varoitusmerkeistä huolimatta.
"Saattaa aiheuttaa polvikipua"
Ja aasinsiltana edelliseen, kerrottakoon omakohtainen kokemukseni. Ostin aikanaan pronaatiotuetut lenkkarit. Ne olivat tarjouksessa, ihanan näköiset, ja vieläpä myyjäkin kehui niitä juuri mulle sopiviksi. En tajunnut silloin höykäsen pöläystä neutraaleista tai vahvasti tuetuista lenkkareista, saati niiden eroista, mutta opin sen kirjaimellisesti kantapään kautta. Tai siis polven, joka ärtyi lenkkareista, jotka eivät sopineet mulle lainkaan. Jos suhteuttaa lenkkareilla juoksemani matkan ja niistä maksamani summan, kilometriä kohden näistä tossuista tuli tosi kalliit. Onneksi ymmärsin ongelman lähteen ajoissa, eikä näihin kuluihin tarvinnut ynnätä lisäksi lääkärin pakeilla käyntiä.
"Saattaa aiheuttaa riippuvuutta"
Juoksu on koukuttava laji, sillä siihen pääsee nopeasti sisälle, ja meillä jokaisella on jos jonkinnäköiset taidot olemassa jo ennen ensimmäisten kunnon lenkkareiden laittamista jalkaan. Kun pääsee endorfiinien makuun, peli saattaa olla menetetty. Paluuta entiseen ei ole.
"Saattaa aiheuttaa turhautuneisuutta"
Toisaalta uudet, ihmeelliset ja viimeistä huutoa olevat lenkkarit eivät välttämättä onnistu koukuttamaan juoksuun, vaikka sitä kuinka haluaisi. Juoksu ei ehkä sittenkään ole aivan kaikkien juttu. Voi olla, että se kulkee mukavana kaverina toisen pääharrastuksen kainalossa, mutta sellaisenaan siihen ei välttämättä halua laittaa alkuinnostuksesta huolimatta kaikkea liikenevää vapaa-aikaa. Mutta toki siihen sivuharrastukseenkin tarvitsee hyvät, itselle ja omiin tarpeisiin sopivat lenkkarit.
Turhautuneisuutta voi aiheuttaa tietty myös sekin, ettei uusi lenkkaripari teekään hetkessä juuri sellaiseksi juoksijaksi, kuin millaisena itsensä näkee haaveissaan. Kunnon ja juoksijaminän kehittyminen toivotunlaiseksi voi vaatia enemmän kilometrejä, kuin mitä yksistä lenkkareista saa puristettua irti.
"Saattaa aiheuttaa elämänlaadun paranemista"
Kyllähän me kaikki tiedämme jo ulkoa kaikki liikunnan harrastamisen positiiviset vaikutukset, eikö vaan? Varsinkin silloin, kun joutuu olemaan juoksematta pidempiä pätkiä, juoksun vaikutuksen kaikkiin elämän osa-alueisiin huomaa herkemmin. Kun pinna on lyhimmillään ja kroppaa kivistää kun ei ole päässyt liikkumaan, eikä unikaan maita kuten normaalisti, laitan lenkkarit näkyvälle paikalle odottamaan sitä hetkeä, kun pääsen taas liikkeelle.
Onnellinen endorfiinihymy onnistuneen vetotreenin jälkeen.
"Saattaa olla aikasyöppö"
Mulle on käynyt monesti niin, että saatuani uudet lenkkarit jalkaan, haluan vain juosta, juosta ja juosta niillä koko ajan. Onneksi mulla on ymmärtäväinen perhe, sillä juoksu syö keväästä syksyyn aikaa niin yhdessäololta kuin kotitöiltäkin.
"Saattaa aiheuttaa kitkaa perhesuhteissa"
Valitettavasti niitäkin tarinoita kuulee, joissa perhe, tai erityisesti puoliso ei ymmärrä juoksuharrastuksen päälle. Mua surettaa kuulessani juoksijoista, jotka joutuvat salakuljettamaan uudet lenkkarit kotiin, tai ostavat aina samanväriset tossut, jotta puoliso ei tajuaisi mihin rahaa on tullut laitettua. En tietenkään tunne näiden tapausten taustoja, mutta keljultahan se tuntuu, jos joutuu parisuhteessa tällaiseen tilanteeseen harrastuksen vuoksi.
"Saattaa maksaa itsensä takaisin"
Lenkkareiden hinnat ovat nousseet siinä missä muidenkin hyödykkeiden ja palveluiden. Itse kukin etsii säästökohteita, ja aika usein varsinkin lapsiperheissä ne löytyvät vanhempien omista hankinnoista. Vaikka meilläkin eurot ovat turhan tiukassa, yritämme viimeiseen asti pitää kiinni liikunnasta ja sen mahdollistamisesta myös meille aikuisille.
Uskon, että omaan ja rakkaiden hyvinvointiin panostetut eurot tulevat tavalla tai toisella jossain vaiheessa takaisin. Veikkaan, että ainakin mulla olisi mennyt jo pitkä penni erilaisiin terveydenhuollon palveluihin, jollei mulla olisi juoksua, jolla pystyn selventämään ja tuulettamaan ajatuksiani. Juoksu tuo mulle mielihyvää, sekä edesauttaa pääkoppani terveyttä samalla kun pitää mut muutenkin elinvoimaisena.
Tänä vuonna jätin juhannustreenit Eltsussa väliin. Viime vuonna aukioloajat taisivat olla samat, mutta se ei treeniä haitannut.
"Saatat saada uusia tuttavuuksia"
Olen saanut juoksun kautta paljon uusia ystäviä, mutta myös hyvänpäivän tuttuja, sellaisia joille hymyilen erityisen aurinkoisesti kohdatessamme lenkillä taas kerran.
En muista viime vuosilta montaakaan juoksutapahtumaa, jossa jalassani olevat lenkkarit eivät olisi tulleet puheeksi jonkun ventovieraan kanssa. Eivätkä kahden käden sormet riitä niihin kertoihin, jolloin olen jutellut samasta aiheesta liikennevaloissa odottavan toisen juoksijan kanssa.
Tästähän joku sinkku voisi aloittaa ihan uudenlaisen lähestymistavan samanhenkisiin ihmisiin. "Ovatko noi sun lenkkarit hyvät" tai "Hei mikä malli toi oikein on" käyvät hyvinä aloitusrepliikkeinä, "Käytkö täällä usein" kun on jo niin loppuunkaluttu fraasi.
Nämä varoitustekstit tulivat mieleen tuolla samaisella lenkillä, jonka alkumetrit olivat poikkeuksellisen vauhdikkaat. Vauhti ei oikein missään vaiheessa pysynyt kurissa, mutta onneksi sain melko nopeasti otettua takaisin hallinnan ja ohjausvastuun lenkkareilta.
Seuraavana aamuna tunsin ihanan raukean tunteen lihaksissa, joiden olikin jo aika saada kunnon kyytiä pitkästä aikaa. Ehkäpä listalle voisi lisätä "Saatat saada uusia tuntemuksia niin kropassasi kuin pääsi sisällä".
Ei kommentteja