Toin duunin tyhy-päivästä kaksi tuliaista. Pesiksessä venähtänyt takareisi oli odottamaton ja tarpeeton, mutta sykerajojen päivitysmahdollisuutta olinkin jo kaipaillut pitkään.
Kynnystesti ei kuulunut Varalan Urheiluopistossa järjestetyn tyhy-tapahtuman valikoimaan, mutta onneksi sain hieman sooloilla. Hikoilin ainakin parin henkilön edestä, enkä mennyt sieltä missä aita on matalin. Testi oli kestoltaan sen verran kompakti, että harva varmaan edes huomasi mun olleen jossain toisaalla.
Kesään 2016 saakka juoksin fiiliksen mukaan, eikä mulla ollut sykevyölle sen kummempaa käyttöä. Päästessäni juoksuvalmentaja Pasi Päällysahon koekaniksi kolmen kuukauden mittaiseen maratonprojektiin, valmennus aloitettiin maratoonarin tasotestillä. Sukelsin kertaheitolla sykepohjaisen harjoittelun sokkeloihin, enkä ole luopunut siitä oikeastaan missään vaiheessa, mitä nyt välillä leikin villiä ja vapaata ja annan fiiliksen viedä.
Miksi sykkeiden mukaan kannattaa juosta? Vastauksen löydät tästä postauksesta vuodelta 2016.
Aikaisemmilla testikerroilla juoksin kaksi kilometriä kerrallaan valojäniksen perässä, jonka jälkeen sormestani mitattiin laktaatti, ja jatkoin matkaa hieman nopeammin. Juoksukilsoja oli kasassa testin päätyttyä kahdestatoista neljääntoista. (korjattu km-määrä 2.5.)
Tällä kertaa testi toteuttiin sisätiloissa. Juoksin matolla ensin kymmenen minuuttia lämmitelläkseni koneiston valmiiksi. Tämän jälkeen oli vuorossa kolmen minuutin mittaisia juoksupätkiä, joiden välillä sormestani otettiin verinäyte laktaatin mittausta varten. Nopeutta nostettiin kerta kerralta siten, että alussa vauhti oli 7:30 min / km ja lopussa 4:17.
Lopetin suosiolla 14 kilometrin tuntivauhtiin, sillä arvelin, etten olisi kyennyt pitämään yllä nelosen vauhtia puoltatoista minuuttia pidempään. Testaajani Jere Ahonen vahvisti epäilyni. Laktaatti oli noussut korkeuksiin.
Jere Ahonen kävi heti tuoreeltaan testin kulkua läpi kanssani. Sähköpostiini kilahti myöhemmin samana päivänä usean sivun mittainen testiraportti.
Sain itselleni raportin, jossa määriteltiin peruskestävyys-, vauhtikestävyys- ja maksimikestävyysharjoittelun sykerajat, tämänhetkiset vauhdit, treenauksen tavoitteet ja menetelmät. Lukemat olivat linjassa sen kanssa mitä oletinkin. Vahva peruskestävyys kuulsi läpi tuloksista, sekä se, etten ole vielä päässyt säännöllisen ja systemaattisen vauhdikkaamman treenin imuun. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka vauhdit tulevat kehittymään kesän edetessä. Sain testituloksista todellisen buustauksen järkevään treenaamiseen.
Myös maksimisyke määriteltiin testin pohjalta. Netistä löytyy erilaisia laskureita sykkeen määrittämiseen iän perusteella, ja löytyypä googlaamalla sellaisiakin yhtälöitä, joissa on otettu sukupuoli huomioon. En saa yhdestäkään löytämästäni laskukaavasta tulokseksi samaa kuin juoksutestistä. Kaavalla 220-ikä laskettuna ikäni tulisi olla 36, jotta maksimisykkeeni saataisiin täsmäämään testituloksen kanssa. Kyseinen ikä on sattumoisin sama, minkä sain Tanita-kehonkoostumusanalyysissä kehon metaboliseksi iäksi. Naisille räätälöidyllä laskukaavalla (226-ikä) oltaisiin hieman lähempänä todellista maksimisykettäni.
Hymy on herkässä kynnystestin jälkeen.
Uudenlaisen raportin sisäistämisessä ja uusien sykerajojen viemisessä käytäntöön menee varmasti hetkisen verran. Kännykän ja kuulokkeiden lisäksi tulen ottamaan ainakin parin viikon ajan lenkille mukaan lunttilapun, jolle kirjoitan treenin sykerajat. Ne kun muuttuivat muutaman pykälän verran aikaisemmista.
Vaikka muutokset sykerajoissa eivät olleet suuren suuria, sykkeet oli kuitenkin hyvä päivittää. Liian korkeilla sykkeillä juokseminen kun saattaa viedä pahimmassa tapauksessa telakalle, tai liian matalilla sykkeillä vauhdit jäävät pyörimään samoille urille.
Ei kommentteja