Olisihan se tyhmää, jos eläisi koko ajan ajatuksella "sitten kun...". Vaikka elänkin tätä hetkeä, tässä ja nyt, pääni sopukat ja kalenterini ovat täynnä merkintöjä pienistä ja isoista kohokohdista, joita odotan innolla.
Eilisen kohdalla kalenterissa luki isoilla kirjaimilla KOKAIINI.
Arki tuntuu sujuvan tutulla kaavalla: perhe, koti, työ ja harrastukset. Sinne väleihin mahdutan yöunet, ystävät, juhlapäiväkarkelot ja satunnaiset tapahtumat. Vaikka aikaa onkin rajallisesti, kaipaan jotain lisäsisältöä. Sellaista, jota ei tarvitse ajoittaa täyteen tungettuun aikatauluun, mutta joka vie mut kuitenkin edes hetkeksi toisaalle, ja kolkuttelee mielikuvitukseni syövereitä. Kaivattua sisältöä tuovat äänikirjat, joiden suurkuluttaja olen ollut jo kohta viiden vuoden ajan.
Vaikka käyttämässäni BookBeat-äänikirjapalvelussa on valinnanvaraa, kuuntelen kirjoja tosi laajalla skaalalla, enkä ole turhan nirso, silti tällä hetkellä odottamani kirjat ovat laskettavissa kahden käden sormin. Nappaan tämä-on-pakko-saada-kuunnella kirjan muistiin, kun sellainen sattuu silmään vaikkapa kustantamoiden tulevien kirjojen listalta, Hesarin arvosteluista tai miehen ja systerin suositteluista.
Pascal Engmanin kirja Kokaiini on hyvä esimerkki kirjasta, jonka ilmestymisen suomeksi tallensin äänikirjapalveluun heti sarjan edellisen osan kuunneltuani. Onneksi ilmestymispäivä oli jo tiedossa, sillä pettymykseni oli suuri, kun en päässytkään jatkamaan heti-tässä-ja-nyt arkea rikostutkija Vanessa Frank luureissani. Olen laskenut päiviä siihen, kun pääsen taas nautinnollisen trillerin koukeroihin mukaan.
Kirjailijan tuotanto on tasalaatuista, yllätyksellistä ja yksinkertaisen koukuttavaa. Pascal Engman ei ole mennyt sieltä, mistä aita on matalin, vaan kirjojen juonikuviot ovat kunnianhimoisia, ilman lässähtäneitä mahalaskuja. Tarina kantaa ensimmäisestä kappaleesta viimeiseen virkkeeseen.
Toki kun on jotain odottanut tosi pitkään, pettymys on tavallistakin suurempi, jos kirja ei vastaakaan odotuksia. Tämän kirjan kohdalla tätä tuskin tapahtuu, ei ainakaan mieheni mukaan. Hän on jo kuunnellut Kokaiinin alkuperäiskielellä ruotsiksi, ja kertoi, että kirja pyöri koko ajan mielessä. Hän odotti jatkuvasti hetkeä jolloin saa jatkaa kuuntelemista. Ja kun kirja päättyi, syvä tyhjyys iski.
Kuuntelen pääasiallisesti kirjoja suomeksi, sillä ruotsiksi ja englanniksi luetut kirjat vaativat keskittymistä aivan toisella tapaa. Lenkillä tai kokkaillessani keskittyminen saattaa herpaantua, mutta suomenkielisessä tarinassa tulee pysyttyä silti mukana. Ja jos olen aloittanut kirjasarjan kuuntelun jollain kielellä, kynnys siirtyä kielestä toiseen kesken sarjan on suuri.
Onneksi Pascal Engmanilta on ilmestynyt taannoin uuden kirjasarjan pilotti, yhdessä Johannes Selåkerin kanssa kirjoitettu Till minne av en mördare. Koskapa sen käännösversiota Murhaajan muistolle pitää odottaa aina joulukuulle saakka, ja odottavan aika on pitkä, tartun varmastikin tähän Kokaiinin jälkeen alkuperäiskielellä. Ja mikä parasta, tämän uuden kirjasarjan seuraava osa ilmestyy äänikirjana jo ennen aprillipäivää. Täytynee tallentaa sekin BookBeatin muistiin ja vielä kalenteriinkin. On taas mitä odottaa.
Ei kommentteja