Kuva: Svenska Teatern, Innan avfärd, kuvaaja Christian Jakowleff
Ensimmäinen tapaamisemme oli perjantaina näytelmän Innan Avfärd (Ennen lähtöä) tiimoilta. Mitä lähemmäksi viikon loppua tulimme, sitä enemmän olin täpinöissäni. Olin pessyt agenttimekon jo hyvissä ajoin (musta, tietty!) ja valinnut agenttikengät (valkoiset Hokat sopivat myös agenttitoimintaan). Agenttipastillit olin kuitenkin unohtanut tyystin, joten lähikaupassa tuhratut minuutit matkalla teatteriin piti ottaa kiinni juosten. Tossuvalinta osui siis enemmän kuin oikeaan.
Myös näytelmässä Andréta näytellyt Asko Sarkola nappasi pastillin näytelmän aikana. Ei tainnut olla samaa merkkiä kuin agenttipastillini.
Svenskis-agenttien kokoontumisajot
Agentti-iltoina meistä pitää huolen mahtava Svenskanin kaksikko, teatteripedagogi Juulia ja myyntikoordinaattori Marie. Vaikka olenkin ruotsin kielessä vahvasti marinoitu, olin silti helpottunut, että he ottivat meidät vastaan suomeksi. En arastele ruotsin puhumista, mutta tiedän, etten osaa olla oma persoonani kaikkine vivahteineen kuin ainoastaan suomeksi.
Pistimme omat persoonamme peliin jo ennen varsinaista tutustumiskierrosta. Portaita ylös AMOS-näyttämölle kävellessämme meistä puolella oli jo agenttijärjestysnumerot. Arvaatko kuka näistä olen: 001, 003 vai 007?
Tämän esityksen paikat oli numeroimattomia. Valtasimme ensin rivin salin takaosasta, mutta yhden agenteista siirryttyä eturiviin, me muut seurasimme tietty perässä. Porukka pidetään kasassa, varsinkin agenttiporukka. Paikkavalinta oli mitä loistavin, joten jos käyt katsomassa tämän näytelmän, marssi rohkeasti eturiviin. Et tule katumaan päätöstäsi.
Kuohuviinilasillisen ääressä opimme tuntemaan toisiamme hieman syvällisemmin kuin vain järjestysnumeroiden ja etunimiemme verran. Ikähaitarimme on noin 20-50 vuotta ja meistä viisi on naisia. Tulet törmäämään meihin somessa risuaitayhdistelmällä #svenskisagentti ainakin LinkedInissä, TikTokissa ja Instagramissa.
Jo ennen teatterisaliin siirtymistämme jää oli välillämme murrettu ja väliaikatarjoiluja nauttiessamme tuntui siltä, kuin olisimme tuttuja jo vuosien takaa.
Teatteriesitys tekstityksellä
Tiesitkö, että Svenska Teaternissa voit saada suomenkielisen tekstityksen esitykseen? Olin kuullut skidini kaverilta, että suurella näyttämöllä tekstitys on näyttämön yläpuolella (lisätietoa tästä). Mulle tuli yllätyksenä, että myös muilla näyttämöillä esitykseen saa tekstityksen lataamalla Subtitle Mobile -sovelluksen kännykkään ja syöttämällä siihen pääsylipussa lukevan tekstitysavainkoodin. Teatterilla on myös lainalaitteita tekstitykseen, mutta niitä on vain rajallinen määrä.
Lataa sovellus, syötä lipussa oleva koodi tai lue QR-koodi kameralla salin ulkopuolella olevalta tekstityspisteeltä ja valitse kieli. Muista laittaa kännykkä älä häiritse -tilaan, ja sitten vain odotat näytelmän alkua.
Latasin tekstityssovelluksen valmiiksi kännykälleni, mutta näytelmän alettua pistin puhelimen lentokonetilan päälle ja sujautin laitteen agenttilaukkuuni. Hämmästyin, kuinka hyvin kykenin seuraamaan repliikkejä. Näytelmässä käytettiin arkista, tuttua nykykieltä, joten päänvaivana oli oikeastaan vain yksi sana. Senkin lunttasin vierustoverini laitteen näytöltä. Korppikotka ei kuulu näköjään mulla edes passiiviseen kielitaitoon.
Illan kohokohta
Ranskalaisen näytelmäkirjailijan Florian Zellerin teos Innan avfärd on koskettava rakkaustarina, jossa on monta ajallista tasoa. Vaikka en välillä ollut aivan varma siitä, kuka kukin on ja olemmeko menneessä vai nykyisyydessä, sillä ei kuitenkaan ollut väliä, sillä juonen palaset osuivat kuin osuivatkin kohdilleen.
Uskon, että itse kukin löytää näytelmästä kiinnekohtia omaan elämäänsä; muistisairas vanhempi, toisen kuolema, sisarusten välinen suhde, suhde äidin / isän ja tyttären välillä, vanhempien välinen rakkaus ja esiin pulpahtavat perhesalaisuudet ja niiden vaikutus perheenjäseniin.
Väliajalla yksi agenteista totesi osuvasti, että keskittyminen kieleen työnsi kaiken muun pois mielestä. Ja näinhän se oli! Juoni imaisi mukaansa niin, että sain taukoa mieltäni painavista möröistä ja arjen mutkista. Missään vaiheessa ajatukseni ei lähtenyt liitelemään toisaalle, vaan oli ainoastaan tämä hetki, tässä ja nyt. Se on osa teatterin taikaa.
Tunnemyrsky pääsi kuitenkin valloilleen loppurepliikin kohdalla: "Vad ska jag göra utan dig?" Onneksi valojen syttymiseen kului sen verran aikaa, että sain pyyhittyä enimmät kyyneeleet silmistäni. Tosin tässä agenttiporukassa uskaltaa näyttää kaikki tunteet, joten seuraavaa tapaamistamme varten ei ole välttämätöntä lisätä agenttinenäliinoja mukaan otettaviin tarvikkeisiin.
Näytelmästä lisää Svenska Teaternin sivuilta tästä linkistä. Näytelmä on ohjelmistossa 3.5. saakka.
Rooleissa Max Forsman, Sannah Nedergård, Ylva Ekblad, Asko Sarkola,
Sophia Heikkilä ja Johanna af Schultén
Agenttipulinat
Tässä porukassa on turvallista olla oma itsensä ja keskustelu siirtyi näytelmän jälkeen aivan toiselle tasolle kuin yleensä uusien tuttavuuksien kanssa. Vaikka käsittelimmekin ensisijaisesti näkemäämme näytelmää, keskustelu oli polveilevaa, ja aiheena oli vankasti elämä yleensä.
Näytelmän herättämät ajatukset ja muiden agenttien esille tuomat oivallukset ovat seuranneet mua läpi viikonlopun. Odotan jo innolla seuraavaa tapaamistamme huhtikuussa ja näytelmää Är det hett här?
Svenska Teatern käyttää Svenskis-agenteilta saamaansa palautetta muun muassa asiakaskokemuksen kehittämiseen. Uskon, että teatteri tulee samaan kauttamme myös lisää suomenkielistä yleisöä. Me Svenskis-agentit haimme toimintaan mukaan vapaamuotoisilla hakemuksilla. Itse törmäsin agentti-ilmoitukseen Instagramissa.
Ei kommentteja