Molemmilla kerroilla pidin reilun mittaisen tauon ennen juoksuun palaamista. Tammikuun lopussa 2022 Terve urheilija -ohjelman julkaisema suositus oli hyvä ohjenuora palatessani sairastetun koronataudin jälkeen juoksun pariin. Lisäsin treenitiheyttä, treenien mittaa ja intensiivisyyttä asteittain, toki suositusta varovaisemmin. Näin astmaatikkona en voi olla liian varovainen.
Ohjeistus 1/2022:
Kuva napattu terveurheilija.fi
Mulle on jäänyt elävästi mieleen sekin lenkki, jolloin kotiin tullessani perhe kyseli treenifiiliksiä, ja kerroin hieman lannistuneena lenkistäni: kolme kilometriä aikaan 30 minuuttia. Olin koko lenkin ajan juoksuasennossa ja liikkeessä. Eli matkaa oli vielä normaaliin kuntoon ja olotilaan.
Toivuin koronasta tammikuun puolivälin aikoihin, juoksin ensimmäisen parin tunnin mittaisen pitkiksen helmikuun lopussa, mutta vasta huhtikuussa pääsin kunnolla säännöllisen juoksun makuun.
Ylähengitystieinfektion jälkeen asteittain juoksun pariin
Terve urheilija -ohjelman suositusta päivitettiin marraskuussa 2022. Sen mukaan liikuntaan voi palata koronan jälkeen vaiheittain ja maltilla, kuten muidenkin lievien ylähengitystieinfektiosairauksien jälkeen.
Ohjeistus 11/2022:
Vaikka podinkin melko lievän version taudista, olen aloittanut juoksun ohjeistusta varovaisemmin. Ensimmäinen taudin jälkeinen viikko meni kävellessä. Jatkoin reipasta työmatkakävelyä heti toimistolle palattuani. Toki myönnän, että työpäivän jälkeen jalka nousi hieman aamua hitaammin.
Juoksin ensimmäisen lenkin kun takana oli seitsemän täysin oireetonta päivää. Sovin kotijoukkojen kanssa, että pysyttäydyn ihmisten ilmoilla ja ratikkareitin varrella, joten jos jotain yllättävää tapahtuisi, apu olisi lähellä ja voisin tulla maitojunalla kotiin. Tälle varotoimenpiteelle ei kuitenkaan ollut tarvetta. Juoksukävely tuntui hyvältä, vaikka kuuden kilometrin matkaan tuhraantuikin runsaasti enemmän aikaa kuin normaalisti.
Eilen uskaltaudin juoksemaan ensimmäisen reippaan lenkin aikoihin. Perjantai-iltana miltei tyhjällä salilla (tai no, oli siellä se mies, joka huutokiroilee ja paiskoo painoja) ei tarvitse stressata juoksumattojen vieressä kasvavasta jonosta, vaan voi lisätä treeniaikaa lennosta fiiliksen mukaan. 20 minuutin mittainen reipas lenkki venyi puolen tunnin mittaiseksi ja matkaa tuli mittariin alku- ja loppuverkkojen kanssa yli yhdeksän kilometriä. Tuntui keveältä ja helpolta, suorastaan euforiselta. Tällaista hyvänolontunnetta olenkin kaivannut!
Aamulla Garminin lukemat palauttivat mut maanpinnalle. Jätän suosiolla lauantaiksi suunnittelemani lenkin väliin ja otan iisisti. Vaikka olo onkin mainio, palautumiselle on annettava aikaa. Selvästikään kroppani ei ole vielä täysin normaali taudin jäljiltä. Yläkuvassa ensimmäisen koronan jälkeisen lenkin jälkeen napattu kisaennuste Garminista.
En kaipaa alkuvuoden sairastelujen jatkeeksi uusia metkuja, joten etenen rauhassa kohti normaalia treenirytmiä. Taudin selättämisestä on kulunut vasta parisen viikkoa. Etenen rauhassa vielä toisen mokoman pätkän ennen kuin alan treenata kohti kevään kisoja.
Intoa juoksemiseen mulla olisi useammankin juoksijan edestä. Lähikadut ovat just nyt jäättömät ja aurinkokin näyttäytyy silloin tällöin. Lenkkarivarastoni on täydentynyt muutamalla parilla, ja olisi mahtava päästä ulkoiluttamaan niitä vaikka joka päivä. Pakko kuitenkin himmata vielä hetken verran.
Ja eihän kaksi viikkoa ole aika eikä mikään. Eihän?!
Sain Hokan lähettiläänä uudet mallit Cliftonista ja Challengerista testattavakseni. Clifton ysit toimivat reippaalla rykäisyllä just niin hyvin kuin toivoinkin. Nämä namupalat tulevat kauppoihin kuun puolenvälin aikoihin, ja arvio tänne blogin puolelle, kunhan olen saanut tarpeeksi kilsoja ja lenkkejä kasaan eri alustoilla ja nopeuksilla.
Ei kommentteja