Viimeinen

"Nännännää nänännäänäänää..." Nylon Beat kannustaa mua korvissani samalla kun yritän päihittää vastatuulen. Ei se vaan onnistu millään, taaskaan. Juoksen paikoillani ja hikiläntti sen kun kasvaa selässäni. Urakoin kuin näkymättömällä juoksumatolla. Vuoden viimeisellä lenkillä en pääsisi selvästikään helpolla. 

Vuodenvaihteeseen juostessani mieleeni tuli pakostakin vuoden viimeisiä asioita, eikä vähiten kuuntelemani biisin vuoksi.

Vuoden viimeinen lappujuoksu

Helsinki hävisi jättikokoisen lumipeiton alle juuri ennen marraskuista Stadiumin Night Runia. Kantakaupunki oli kuin yksi jättikokoinen luistinrata. 

Juoksuvaatteiden ja varsinkin lenkkareiden valinta meni taas kerran viime tippaan. Olisihan mulla ollut liukkaalle sopivammatkin lenkkarit, mutta halusin kompata tytärtäni, jonka lenkkareiden pohjat sopivat kaikkeen muuhun paitsi liukkaalle ja jäiselle alustalle. 

Juoksin Hokan Macheilla, ja tyttäreni keväällä hänelle ostamillani aikaisemmilla versioilla samoista tossuista. Pohjan pito tuntui olevan omissani hieman parempi. 

Olen saanut Hoka-lähettiläänä tässä postauksessa näkyvät Hokat. 

Saavuimme kisapaikalle Kaivariin viime tipassa, joten jättäydyimme suosiolla häntäpäähän. Meitä oli tosin kolme kilpailuviettistä Popparia liikenteessä, joten jos olisimme tajunneet, ettei nettoaikoja ole jaossa, olisimme varmasti ryysänneet lähtöviivan tuntumaan. 

Juoksu oli lipsuttelua, hitaampien ohittelua ja kieli keskellä suuta juoksemista koko viiden kilsan matkan verran. Meillä ei skidin kanssa ollut mitään saumaa kiihdyttää vauhtia, kiitos liukkauden, mutta mies lähti painelemaan maaliin riskillä kovempaa vauhtia. Vähällä piti -tilanteita oli reitin varrella aivan tarpeeksi, mutta onneksemme teimme mojovat Aku Ankka -kaatumiset vasta maaliviivan ylitettyämme. Onneksi meistä yksi säilyi ilman mustelmia vuoden vikasta lappujuoksusta. Niin ja tietty kisa-alueella urheasti kylmässä odotellut kannustajamme, Poppareista se pisin.

Vuoden kisat plakkarissa. Kivaa oli!

Viimeinen salikäynti

Kun on liian kylmää tai liukasta, mut tapaa varmimmin yhdellä salin neljältä juoksumatolta. Loppuvuodesta matolla on mahdollista tehdä pitkiäkin treenejä, mutta tammikuun ruuhkassa joutunen sumplimaan hieman omia aikataulujani, jotten osu paikalle pahimpaan ryysikseen.

Tein vuoden viimeisen juoksumattotreenin täysin fiilispohjalta. Nostin vauhtia 1-2 kilometrin välein kunnes sain kahdeksan kilometriä täyteen. Sen jälkeen laskin vauhtia kilometrin välein kunnes 75 minuuttia ja 12,7 kilsaa oli täynnä. 

Garminin antama vuoden viimeinen kilpailuennuste. 

Sä oot sellainen, kaikki tietää sen. Sä oot viimeinen, sua jättäis en,

 

Naikkareiden biisi jatkuu.

Onnistuin juoksemaan vuoden vikan lenkin kaatosateen ja räntäsateen välissä kolmen asteen lämmössä. Kadut eivät olleet ehtineet vielä jäätyä, joten pääsin vaihteeksi juoksemaan hiekkatieksi naamioituneella asfaltilla Hokan Bondeilla. Pehmeä meno teki hyvää nastalenkkareiden naputuksen jälkeen. 

Viimeinen plutaus

Miten se vuoden viimeinen lenkki sitten sujui alkuhaasteiden jälkeen?

Kunhan pääsin Pohjoisrannasta, mun piti kiertää Kaivari ja Skatta siten, että tuuli antoi vauhtia tai ei ainakaan hidastanut menoa. Halusin käydä katsastamassa rakkaat lenkkipolkuni vielä kerran vuoden 2022 puolella. Veikkaan, että olen juossut näissä tutuissa maisemissa varmaan 70 % vuoden mittaan juoksemistani lenkeistä. 

Tekee hyvää vaihtaa välillä tuttua reittiä,

sanotaan, mutta mulle tämä toimii loistavasti. Mieli lepää, tiedän millaiset treenit sopivat just näille teille, ja mikä tärkeintä, tunnen oloni yöjuoksuillakin turvalliseksi. 

Onnistuin väistelemään kuravettä roiskuttelevia autoja, mutta pari kilsaa ennen kotia plutasin kunnolla. Jalkaterät jäähtyivät kertaheitolla, ja juoksutrikoot olivat litimärät. Juoksun jumala halusi selvästikin antaa mulle uuden vuoden juoksukasteen näin muutamaa tuntia etuajassa.