Multa kysyttiin aikanaan työhaastattelussa miten juhlistan, jos duunissa on tullut onnistuminen.
"Juoksen", vastasin.
Entä miten purat paineet, jos töissä on mennyt kaikki pieleen?
"Juoksen", vastasin tähänkin.
Jo teini-ikäisestä lähtien olen painellut lenkkarit jalassa merenrantaan purkamaan pahaa oloani, mutta myös kirmaamaan pulppuavan ilon tahdissa. Juoksu toimii mulla iloon ja suruun. Mutta jos tätä juoksulääkettä ei voikaan ottaa, mikä toimii hyvänä kakkosena?
Kun mulla olisi ollut viimeksi syytä lähteä lenkille ketutuksen takia, mulla oli lepopäivä juoksusta. Edelliset kaksi lenkkiä lumimyräkässä ja lumivallien keskellä olivat olleet niin haasteellisia, että lepopäivästä oli parasta pitää kiinni. Endorfiinimyrsky ja pään tyhjentäminen juoksemalla olisivat kyllä tulleet tarpeeseen. Onneksi mulla on myös muita nautintoaineita valikoimissani.
Kotiin kävellessäni pulisin mieheni kanssa puhelimessa ja pyysin häntä laittamaan mutterikahvia tulemaan:
"Herkutellaan kahvilla, kun mulla on v-käyrä nyt aika korkealla."
Miehen mukaan mulla oli syytäkin olla raivoissani, sillä kokemani käytös oli kaikkea muuta kuin asiallista. Valitsemani juoma hymyilytti kuitenkin:
"Vastaavan kokemuksen jälkeen aika moni pyytäisi kahvin sijaan toista laittamaan viinin ilmaantumaan valmiiksi."
Niin se tietty on. Ja on ollut omassakin menneisyydessäni. En kuitenkaan tahdo, että kyseinen henkilö saa mut keljutuksen lisäksi myös itsesäälin valtaan, tai että kaiken tämän takia missaisin vielä seuraavan päivän lenkinkin "sen toisen" viinilasillisen vuoksi.
Herkullinen mutterikahvi vaahdotetulla kauramaitovaahdolla toimi toivotulla tavalla ja sai mut paljon paremmalle tuulelle. Se tosin valvotti enemmän kuin illan viimeisiin tunteihin tungettu juoksulenkki. Mutta toisaalta, olisinko saanut ajatuksiltani muutenkaan kovinkaan montaa tuntia unta tuona yönä?
Ei kommentteja