Upeiden käsityönä tehtyjen hahmojen sijaan paperikassiimme pistettiin kassalla valjun värittömät muovifiguurit. Setti näytti juuri meille sopivalta. Ostimme kokonaisuuden, johon kuului Maria, Joosef, Jeesus-lapsi seimessä, aasi ja lehmä sekä kolme itämaan tietäjää.
Sinä viimeisenä jouluna kaksistaan, hahmot saivat viimein väriä pintaan. Emme säästelleet kultaa ja kimallusta, ja erityisesti tietäjät saivat elokuvan Priscilla - aavikon kuningatar, innoittaman värityksen myös kasvoihin. Kun vielä löysimme Indiskasta kokonaisuuden kruunaavan lyhdyn, meidän näköisemme seimi oli valmis.
Myöhemmin täydensimme Kanarian seimeä discopallolla, valoköynnöksellä, enkelillä, possulla ja ankalla. Joulukakkaajan saimme katalaaniystäviltämme tuliaiseksi.
Viime joulun lyhty vietti jostain kumman syystä kodinhoitohuoneen ylähyllyllä, mutta tänä jouluna otimme sen esiin kunniapaikalle. Avasin lyhdyn luukun ja huomasin asukkien kadonneen. Vain valoköynnökset ja discopallo olivat jäljellä. Pallon köysi oli katkennut, ja pian huomasin, ettei pistokkeitakaan näkynyt missään.
Minne tietäjät ovat karanneet?
Miksi Joosef otti perheensä ja lähti lätkimään?
Menivätkö eläimet muiden mukana, vai huumaantuivatko ne vapaudestaan?
Ottivatko viisaat itämaan tietäjät nokkiinsa siitä, etteivät saaneet enää valoja päälle?
Tiedän mitä etsimme tulevan vuoden mittaan kodissamme. Jos karkulaiset löytyvät ennen ensi joulua, olkoon sitten niin, että meillä on Suomen ensimmäinen pääsiäis- tai juhannusseimi. Sillä kyllähän se laitetaan sitten saman tien esille.
Ei kommentteja