Helsinki City Running Clubin kaikille avoimet maksuttomat yhteislenkit pyörivät taas aktiivisesti Helsingissä. Hain mukaan ohjaajarinkiin jo viime syksynä, mutta valitettavasti siinä vaiheessa, kun hakuaika oli jo umpeutunut. Olin ajatuksissani kirjannut dediksen väärälle päivälle. Keväällä porukkaan kaivattiin onnekseni täydennystä, ja ilokseni mua pyydettiin messiin. HCRD-jengi oli pitänyt luvatunlaisesti hakupaperini tallessa.
Yhteislenkkien startti on vuorotellen Pirkkolasta ja Paavo Nurmen patsaalta, ja treenejä vedetään noin parin viikon välein läpi vuoden. Itse vedän mieluiten näitä kantakaupunkia kiertäviä lenkkejä, sillä minä ja metsä olemme aika surkuhupaisa yhdistelmä. Osaan reitin sinne, mutten aina hevillä sovittuun päätepisteeseen, ainakaan annetuissa aikarajoissa. Mieluusti menen kuitenkin mukaan peränpitäjäksi niinä kertoina, kun oma ohjausvuoroni ei osu kohdalle.
Olin tänään vastuussa 6:30 min/km keskarilla juoksevasta ryhmästä. Halusin näyttää porukalle omia rakkaita juoksupaikkojani siitäkin huolimatta, että joutuisimme pakostakin pysähtelemään muutamissa liikennevaloissa. Kerroin jo heti alkuun, että aion pysäyttää ajanoton liikennevaloissa seistessämme, jotta meidän ei tarvitse kuroa niitä minuutteja kiinni juostessa. Tämä toki pidensi 90 minuutiksi sovittua kokonaisjuoksuaikaamme juuri niiden odottelujen verran. Uskon (ja toivon), ettei kenenkään sunnuntaiaikataulu kuitenkaan mennyt täysin plörinäksi tämän vuoksi.
Juoksuryhmiä on jokaisella yhteislenkillä neljä. Meidän lisäksemme myös kovat menijät juoksivat 1,5 tunnin lenkin, mutta heillä oli tavoitteenaan ylläpitää keskivauhtia 5:45 min/km. Tunnin mittaisia yhteislenkkejä oli tänäänkin kaksi. Toisessa vaihdeltiin kävelyä ja juoksua, toinen ryhmä taas pyrki pitämään keskarin seitsemässä minuutissa.
Sen sijaan, että olisimme kiertäneet rantoja pitkin koko reitin, teimme visiitit Krunan ja Skattan läpi. Oikokadulla saimme ovesta ulos kurkkaavasta vanhemmasta pariskunnasta henkilökohtaiset heijaajamme ja Kauppahallin takana musisoinut puhallinorkesteri päästi ohi juostessamme upeat soinnut kirittämään juoksuamme.
Mittailin edellisiltana eri reittivaihtoehtoja samalla, kun katsoimme perheen voimin yhtä maailman huonoimmista Marvel-leffoista. Vasta viides reittiversio sai hyväksytty-leiman kylkeensä ja illalla nukkumaanmennessä juoksin reitin muutamaan kertaan mielessäni, jotta muistaisin sen varmasti oikein.
Tiesin jo ennakkoon, että Silakkamarkkinoiden aikaan Kauppatorilla olisi ahdasta, mutta hyvin me sinne mahduimme silti, välillä kävellen, välillä väistellen. Yllätyksiäkin toki aina ilmenee. Olin täysin unohtanut Hietalahden torin kulmilla olevan rakennustyömaan, joka piti kiertää kadun kautta. Eikun jonoksi ja pikapikaa ohi. Autoilijat ottivat meidät kohteliaasti huomioon ilman, että olisimme joutuneet vähältä piti -tilanteisiin. Kuten yksi juoksijoista totesi, kaupunkimiljöössä juoksemisessa on mukavaa vastavuoroisuus ympäristön kanssa. Väistelyt välillä ovat ihan tervetullutta vaihtelua monotoniseen juoksuun.
Tästä pääsenkin kätevästi aasinsiltana siihen suurimpaan syyhyn, miksi pidän ohjaajana olosta. Tietty muiden juoksijoiden vuoksi. Tänäänkin porukassa oli upeita juoksijoita, jotka eivät juurikaan tunteneet toisiaan. Siinä juostessa aika kuitenkin meni siivillä aivan toiseen tapaan kuin yksin hölkätessä. Juttukavereita löytyy jokaiselle, mutta hiljaakin saa olla, jos näin haluaa.
Juoksusta tietämätön frendini kyseli multa muutama viikko sitten, mitä tällaisista lenkkien vetämisestä tienaa. Hyvää mieltä, tietty! Hänen mukaansa kukaan ei myy kallisarvoista aikaansa noin halvalla. Katsoin häntä vinoon ja jatkoin, että
Kerrankin pääsee juoksemaan porukalla, tuntee kuuluvansa joukkoon, ja saa samalla kuitattua viikon (yksinjuostuna tylsähkön) pitkiksen.
Juoksemisesta tietämätön kaverini ei ostanut tätäkään selitystä. Sain hänet tyytyväiseksi vasta kun kerroin, että joo, olenhan mä saanut ohjaajavarustukseksi Craftin verkkatakin, t-paidan ja pipon. Ja voin valita HCRD-valikoimasta itselleni mieluisan matkan. Frendin mielestä nyt päästiin asiaan, mulle taas nuo ovat vain mukava lisä, eivät se varsinainen kirsikka kakun päällä. Tämä on mulle rakas tapa päästä antamaan omasta osaamisestani muille juoksijoille, samalla tapaa kuin kisoissa jänistäessä.
Garminista napattu yhteenveto. Sää oli mitä upein juoksuun.
Itselleni tämänpäiväinen lenkki toimi mainiosti osana 19 kilometrin mittaista pitkistä. Yksin juostessa olisin saattanut hyvinkin typistää viikon pitkän lenkin toisiin kilometrilukemiin. Yhdessä kun on niin paljon mukavampi juosta rauhalliseen tahtiin.
Tule sinäkin mukaan yhteislenkeille! Vaikka osa yhteislenkeille osallistuvista juoksijoista onkin asettanut tavoitteekseen keväisen HCRD:n, yhteislenkeille saa tulla, vaikkei osallistumispilettiä olisikaan povarissa.
Lenkkiaikataulun löydät täältä: https://helsinkicityrunningday.fi/harjoittelu/ ja HCRD:n somekanavista.
Ei kommentteja