10,6 km | 52:11 | Satu on hurjassa kunnossa! Juoksuolosuhteet eivät tosin ole optimaalisimmat. Ilmatieteen laitoksen paikallissään mukaan sadetta ja tuulta tarjolla. Onneksi ei kuitenkaan myrskyä. Silloin olisi varmaan pitänyt miettiä osallistumista uudemman kerran.
Satu jätti syyskuun alussa Tallinnan maratonin väliin, vaikka oli jo paikan päällä valmiina, numerolappu kiinnittämistä vaille valmiina. Hänen vointinsa oli maratonia edeltävänä päivänä yksinkertaisesti niin huono, ettei ollut mitään järkeä astua lähtöviivalle. Shakeout-juoksulla keuhkoihin pisti ja rintalasta tuntui lyijyltä. Ratkaisu oli ymmärrettävä ja ainoa oikea.
Pääsin itse juoksemaan Tallinnan maratonin, mutta sain sen jälkeen perheessämme kiertäneen syysflunssan, joka eteni nopeasti astmaatikkokeuhkojeni syövereihin. Luulin jo parantuneeni, mutta viime sunnuntaina havahduin hömelöön oloon ja jäätävään väsymykseen. Kropassani oli selvästikin taistelu käynnissä: sairastuako kunnolla vai ei. Vedin päivä kerrallaan viivan suunnittelemieni treenien yli.
Iltakävelyllä toisella puolella Pitkääsiltaa
15,75 km | 1:18:51
Garminin mukaan leposykkeeni on ollut tavallista korkeampi keuhkoputkentulehduksesta lähtien. Vaikka olo oli jo normaali kisaviikon keskiviikkona, kysyin itseäni fiksummilta juoksijanaisilta pulinaringissämme:
Kannattaako mun juosta lauantaina maraton vai pitäisikö se vaihtaa puolikkaalle? Vai jätänkö koko homman väliin?
Olin empinyt osallistumistani jo tovin. Onneksi ystäväni toimivat järjen äänenä ja kertoivat mitä itse tekisivät vastaavassa tilanteessa:
Jättäisin väliin, jos olisin ollut maraviikolla toipilaana
ja muistuttivat millaista hallaa saattaisin saada aikaiseksi:
Tauti voi pitkittyä, jos puolikuntoisena rykäisee, tai juoksee edes höntsänä.
Luotan juoksijaystävieni mielipiteeseen. Jokainen meistä on juossut runsaasti maratoneja, joten tiedämme, mitä maraton vaatii. Tein päätökseni. Jätin kisan väliin ja käänsin katseeni ensi vuoden kisakalenteriin. Kyllä, arvasit oikein, mua keljutti.
Mies juoksi kuvaan Eiranrannassa.
21,1 1:46:26
Jatkoimme seuraavana päivänä keskustelua samalla kanavalla. Pohdimme rönsyilevässä keskustelussamme sitä, millaisessa tilanteessa maraton tulisi vietyä läpi vaikka kävellen, vaikka järjellä ajateltuna starttaaminen ei olisi kannattavaa.
Siitä olemme yhtä mieltä, ettei terveydellä tule leikkiä.
Silti yksi jos toinen saattaisi ottaa riskin ja lähtisi kävelemään maratonin läpi siinä tapauksessa, jos olisi matkustanut maailman ääriin kerran elämässä -maratonille. Jos olisin vaikkapa Bostonin maratonilla, olisin startannut tänään. Alkuviikon olotilassa... ehkä olisin kokeillut kävellä. Kunnon flunssassa olisin itkenyt koko päivän (ja varmaan seuraavan viikon) menetettyä tilaisuutta.
Tiedämme, että jokainen tapaus on omanlaisensa. Jälkiviisas ja besserwisser on helppo olla, varsinkin jos ei tiedä / muista kaikkia pieniä palasia, jotka johtavat / johtivat starttiviivalle lähtemiseen.
Kati pulinaporukastamme kävi heijaamassa Vantaan maratonilla, ja nappasi mm. tämän kuvan Satusta.
26,30 km | 2:14:59
Jokaisella meistä on matalampi kynnys jättää väliin lähialueella juostavat maratonit.
Porukkamme maratonkeräilijä kävisi kuitenkin kävelemässä paikallisen ns. keräilymaratonin läpi, jos olisi luvannut tulla viidenneksi juoksijaksi paikalle ja ilman häntä maraton jouduttaisiin perumaan (100+ -maratonlistalla hyväksyttävässä maratonissa on oltava vähintään viisi maaliin saapunutta kilpailijaa). Hän menisi tosin ainoastaan siinä tapauksessa, jos olisi vain vähän väsynyt olo ja maraton ajatuksena tuntuisi vastenmieliseltä, mutta jos vähänkin tukkoinen olo, juoksu jäisi väliin. Myöskään päänsärky ja iskutus eivät sovi yhteen.
Pari meistä on juossut sen jälkeen, kun on ensin hotellilla vaimentanut päänsäryn tai orastavan migreenin särkylääkkeillä.
On vaikea sanoa, josko juoksisin enää vastaavassa lääkecocktailissa, kuin 11. maratonillani Tallinnassa, mutta sillä hetkellä päätös tuntui oikealta. Tai oikeastaan, en tainnut edes kyetä ajattelemaan muita vaihtoehtoja kuin juokseminen. Sinne asti kun olimme tulleet juoksemaan, ja lapsillekin oli hankittu hoitajat.
Olisi hyvä päättää jo ennen maratonmatkalle lähtöä millaisessa tilanteessa juokseminen tai käveleminen eivät tule missään nimeessä kyseeseen. Paikan päällä, tuhansien maratoonareiden keskellä sen järkevimmän päätöksen tekeminen on hurjan paljon vaikeampaa. Starttaamisen järkevyydelle saattaa löytyä enemmän perusteluita.
31,65 km | 2:44:54
Myös läheisen sairaus tai muu henkinen kolaus voi johtaa kisaosallistumisen perumiseen. Olen joutunut jättämään Tukholman maratonin väliin, sillä en ollut henkisesti juoksukunnossa. Vuoden ikäinen lapseni sairastui ensimmäistä kertaa elämässään juuri, kun rantauduimme kisakaupunkiin. Valvotut yöt ja huoli lapsesta oli liikaa.
Varmaan jokainen meistä pulinaporukan naisista on kokenut sen, kuinka vaikea on saada unta maratonia edeltävänä yönä. Yksi huonosti nukuttu yö ei pilaa kisaa, mutta jos takana on pidempi uneton jakso, silloin olisi hyvä miettiä useamman kerran, tai vaikkapa kysyä itseään viisaammalta, kannattaako koneistoaan laittaa ehdoin tahdoin liian kovalle. Maraton kun on reippaasti kävellenkin rankka kokemus.
Olen niin tottunut arjen aiheuttamaan jatkuvaan pienoiseen stressiin kropassani, etten osaa ajatella sitä esteenä juoksemiselle. Juoksutunne kuitenkin paljastaa kisassa, onko kropassa sittenkin ollut liian iso käymistila meneillään.
Mulla on tosi iso kynnys keskeyttää kisat, kun kerran olen startannut. Niinpä, kun juoksu sakkaa, mun on pakko asettaa lennosta pää oikealle kurssille, ja hyväksyä päivän kunnon mukainen loppuaika suosiolla. Se ei ole helppoa edes näillä kilometreillä. Heittäytyminen maratonturistiksi, kuten tein alkukesästä Tukholmassa, on myös aina hyvä vaihtoehto. Reitin varrelta ottamani kuvat tuovat mieleeni paljon parempia muistoja, kuin terveyden kustannuksella, pää kainalossa (kuvannollisesti) juokseminen.
Pysähdyin töihin juostessani fiilistelemään silakkamarkkinoita.
36,85 km | 3:15:46
Hengitysoireisena en missään nimessä starttaisi,
totesi yksi viisaista naisista porukassamme, ja yhdyimme siihen kaikki. Tosin mulla oli tähän täydennettävänä pienoinen mutta...
Poden useamman kuukauden vuodesta allergiaan liittyviä hengitysoireita. Silloin voi ja saa juosta, mutta mun pitäisi takoa pieneen päähäni, ettei silloin kannata edes yrittää sankarijuoksuja, vaan menoa tulisi suosiolla keventää. Haaveet toteutetaan siitepölykauden ulkopuolella.
Luotan pulinaporukkaamme, että he muistutavat mua tästä ensi keväänä, kun mennä touhotan täysillä kisoihin, vaikka henki pihisee hölkätessäkin.
Satu soitti mulle aikaisemmin maratonilta ja kertoi, että penikat alkoivat vaivata. Litimärkä alusta ja liukkaat tossut muuttavat asentoa. Oli kuitenkin positiivisella asenteella: "Enää vajaa kymppi jäljellä!" Suosittelin geelin nappaamista, se kun potkaisee viiveellä.
Olen varma siitä, että Satu olisi jättänyt tämän Vantaan maratonin väliin, jos penikat olisivat vaivanneet jo ennen kisaa. Meistä kun kukaan ei riskeeraisi tulevia juoksuja lähtemällä tietoisesti lähtöviivalle rikkonaisena. Pienikin vaiva voi kasvaa 42 kilsan aikana kerrostalon kokoiseksi.
Tästä syystä yksi meistä on lähdössä Itävaltaan saakka hakemaan DNS:n. Lennot ja hotellit on buukattu, mutta maraton jää väliin. Hänen sanoin:
Ei ole järkeä nilkuttaa maratonia läpi. Ties vaikka jalka hajoaisi lopullisesti.
Maratonmatkasta Keski-Eurooppaan tulikin puhdas lomamatka. Ymmärrän hyvin, jos ja kun tunteet ovat ystävälläni maratonpäivänä pinnassa. Sen eteen kun on tehty paljon työtä, ja matkaa on tullut odotettua aina siitä lähtien, kun ilmoittautumisvahvistus on kilahtanut sähköpostiin.
Satu maalissa: 3:46:53, mahtavaa!
Hän sai nyt paketoitua kautensa Vantaalla, ja sään sekä yllättävien jalkavaivojen aiheuttamista haasteista huolimatta loistavalla ajalla.
Jos Satu olisi startannut kuukausi takaperin Tallinnassa, hän olisi saanut kesken jääneestä juoksusta DNF-merkinnän, tai mikä pahempaa, hän ei olisi ollut aikoihin juoksukunnossa, olisi jatkanut maratonin loppuun tai ei. Nyt hän sai vahvan juoksun, puolikkaalla peräti oman ennätyksensä ja loppuaikakin oli toiseksi paras ikinä. Tätäkin vasten Tallinnassa tehty päätös oli täysin oikea.
Kuten Satu sanoi osuvasti Tallinnan maratonin DNS-päivityksessään Instassa:
Kisoja tulee, mutta mulla on vain yksi terveys.
Tämän kirjoitan ensi vuoden treenikalenterini ensimmäiselle aukeamalle kissan kokoisin kirjaimin.
Ei kommentteja