Sain ensimmäiset silmälasini neljäsluokkalaisena. Vuosi vuodelta näköni heikkeni tasaisesti -1,25:stä, kunnes se pysähtyi -3,75 kohdalle.
Noin nelikymppisenä menetin tarkan hämäränäön ja viittäkymppiä lähestyessä mun alkoi olla vaikea lukea rillit tai piilarit päässä. Viimeisimmältä Berliinin maratonreissulta ostin viimein markettilukulasit itselleni tuliaisiksi. Silti yritin vielä muutaman vuoden ajan taistella sitä tosiasiaa vastaan, että mullahan on ikänäkö, joka vaatii toimenpiteitä.
Syy, miksi en ole päivittänyt vuosiin silmälasejani, on ensisijaisesti rillien hinta, erityisesti linssien. Terveyden ja hyvinvoinnin pitäisi tietty mennä aina kaiken muun ohi, mutta koskapa rahareikiä on riittämiin, ja nykyinen rillikombo on ollut suht´ tyydyttävä, silmälasien hankinta on siirtynyt aina vain jonnekin tulevaisuuteen.
Optikolle suuntaamisen kimmokkeena toimi viimein duunin tänä kesänä solmima sopimus erään optikkoketjun kanssa. Koskapa mulla on tarvetta useammillekin silmälaseille, kyseinen diili tarkoittaa huomattavaa säästöä loppulaskun lukemaan.
Punnitsin erilaisia vaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin kuukausimaksulliseen pakettiin, jossa on monitehojen lisäksi lukulasit piilareiden kanssa käytettäväksi, sekä yksitehot erityisesti urheilukäyttöön.
Tulen varmastikin käyttämään jälkimmäisiä myös muuten vaan, sillä niissä on auringossa tummenevat linssit UVA- ja UVB-suojalla. Jo heti ensimmäisellä käyttökerralla olin hurmaantunut siitä, kuinka terävältä maailma näytti hennosti ruskeiden linssien läpi.
Monitehoihin totuttelu on vaatinut malttia ja niihin sopeutumiseen hurahti parisen viikkoa. Olen nyt hurmioissani siitä, että näen kätevästi lähelle ja kauas, kunhan muistan tarvittaessa kohdistaa katsettani tai painaa leukaa alas.
Lähimmän kuukauden mittaan selviää, josko ajoittainen pään kivistys ja väsähtäminen ennen työpäivän loppusuoraa onkin johtunut vääränlaisista silmälaseista. Jos näin on, silmälaseihin tekemäni panostus on maksanut itsensä moninkertaisena takaisin.
Ei kommentteja