Tuttavani varoitteli mua liikunta- ja juoksukiellon ensimmäisten päivien aikaan:
Ole varuillasi ettet sopeudu sohvaperunana oloon, sillä lenkille lähtö saattaa olla yllättävän vaikeaa kuukauden mittaisen oleskelun jälkeen. Varsinkin jos taivaalta sataa vaakatasossa jäisiä vesitippoja tai talvipakkaset ovat alkaneet.
Frendi oli pelottavan oikeassa. Uusien tapojen oppimiseen kuluu aikaa, jonkun lähteen mukaan kolmisen viikkoa ja toisen parisen kuukautta. Olen ollut juoksutelakalla lääkärin käskystä kuukauden verran ja viikko viikolta tämä oleskelu tuntuu helpommalta. En ole sinut oman, pehmeämmän olemukseni kanssa, mutta sohva on yllättävän makoisa paikka sen unohtamiseen.
Enää kroppakaan ei kilju, vaan lähinnä kuiskailee liki kuulumattomasti, kuinka se kaipaa juoksun tuomaa endorfiinia.
Kävelimme lapseni kanssa Tuomaan Markkinoiden läpi. Tämänkertainen löytömme oli pääkuvassa komeilevat käsintehdyt tontut. Myös tonttulakit on käsin kudottu. Näitä löytyy Tuomaan Markkinoiden kojusta 73, netistä sirkkatonttu.fi ja kaupasta https://holvi.com/shop/5n7NpS/
Kohta juoksulenkit ovat taas käsillä, mutta kuinka saan motivoitua itseni takaisin säännöllisen juoksun pariin?
1. Täyttämällä kalenteri kisoilla
Ja mitä sieltä löytyykään?
No ainakin Aktia Maantiejuoksucup, joka jäi viime vuonna koronarajoitusten vuoksi yhteen osakilpailuun ja jonka marraskuinen koitos meni kannustusjokoissa.
Olen siirtänyt osallistumiseni Tallinnan maratonille vuodesta 2020 ensi syksyyn. Sitä ennen olisi tarkoitus käydä juoksemassa Tukholman maraton yhdeksän vuoden tauon jälkeen.
Yksi tai kaksi puolikasta olisi hyvä lisä kisakalenteriin. Helsinki Half Marathon on puolikkaiden ehdotonta kermaa, joten ilmo on siellä jo sisällä. Saa tosin nähdä, josko olen Tukholman jälkeen edes juoksukuosissa. No, se on sen ajan murhe.
Olen arponut Helsinki City Runin ja Helsinki Spring Marathonin välillä. Länsiväyläjuoksu (17,3 km) oli myös pitkään kiinnostava vaihtoehto näiden rinnalla, sillä puolikkaalla alkaa vasta keljuttaa siinä vaiheessa kisaa, kun Länsiväyläjuoksussa ollaan jo tultu maaliin. Näissä kotikaupungin puolikkaissa alkaa tosin hintaportaat olla jo sen verran korkealla, että hinnan puolesta molemmat saattavat jäädä multa väliin.
Länsiväyläjuoksukin jäi laskuista pois, vaikka onkin hinnaltaan siedettävä, sillä se osuu samalle viikonlopulle Helsinki 10:n kanssa. Huhtikuinen kympin kisa ei ollut alkuperäisissä suunnitelmissani, mutta uutiset kisamuutoksista pyörsivät päätökseni. Pakkohan mun on mennä tsekkaamaan uusi, tuohon naapuriin Skattalle päättyvä reitti ja mikä parasta, kisa on siirtynyt iltaan. Yöjuoksija hykertelee riemusta.
Ei pidä myöskään unohtaa hyvän tuulen tapahtumaa, Naisten Kymppiä. Myös tyttäreni odottaa sitä innoissaan. Tämä on muuten loistava joululahjaidea ystävälle, äidille, tyttärelle, miniälle tai ehkä just sulle itsellesi <3
2. Merkitsemällä seuraavan viikon / seuraavien viikojen treenit kalenteriin
Se, että treenit ovat paperilla, ei estä laiskamadon ilkeää puremaa. Mutta jos kerron suunnitelmastani lapselleni, hän kyllä muistuttelee, milloin collegepöksyjen sijaan pitäisi pukea päälle jotain sporttisempaa ja juosta ulos.
3. Asettamalla tavoite
Ilman aikatavoitetta treenaamisestani tulee yksitoikkoista. Jotta annan treeneissä itsestäni enemmän (tai ylipäänsä lähden lenkille), mulla on oltava aikatavoitteita.
Tavoitteeni ovat tällä hetkellä aivan toista, kuin vielä lokakuun puolella. Toivoin että pääsisin Aktia Cupin osalta juoksemaan jokaisen osakilpailun niin, että starttaan treenanneena, en kylmiltään pitkien juoksutaukojen välissä. Sellainen tähän marraskuuhun kuitenkin rysähti.
Mun täytyy antaa kunnon kohoamiselle aikaa. Hyvällä lykyllä pääsen jo joulukuussa Aktia Cupiin, mutta taidan jättää suosiolla epämukavuusalueen väliin. Saatan olla valmis tosikoitokseen vasta helmi- tai maaliskuun kisassa. Tietty sillä varauksella, ettei ikävä vaiva uusiudu.
Otan mahdollisen puolikkaan treenin kannalta ja lähden Tukholmaan nautiskelemaan. Toki haave kolmen ja puolen tunnin alituksesta maratonilla elää yhä mieleni sopukoissa mutta siitä on turha unelmoida ennen Tallinnan tasaista kisaa.
Tulen tavoittelemaan Tukholmassa tasavauhtista neljän tunnin alitusta. Toki elokuisen PNM:n aika olisi makea alittaa, mutta siitepölyn keskellä juostessa se taitaa olla turhan haasteellista.
Jouluvalot ovat vallanneet keskustan. Odotan myöhäiseen iltaan osuvia vetotreenejä Aleksanterinkadulla.
4. Nappaamalla oikeanlaiset työvälineet
Ilman säähän sopivia jalkineita ja juoksuvaatteita mua on vaikea saada lenkille. Kaipaan runsaasti vaatekerroksia ja näin pimeän aikaan heijastimiakaan ei voi olla koskaan liikaa. Itse asiassa talvijuoksuhameeni on yhtä isoa heijastavaa pintaa.
Viime talvena hankkimani Sarvan nastalenkkarit odottavat pääkallokelejä ja Hokan Challengerit Gore-Tex -kalvolla ovat kovalla käytöllä lumessa, loskassa ja vesisateessa. Säähän sopivat sukat ovat vielä hakusessa, mutta eiköhän nekin vielä jostain löydy. Onneksi villasukat ovat monikäyttöisiä ja säärystimet suojaavat akillesjänteitä ja nilkkoja.
Suunnitelmat sohvaperunan selättämiseen ovat nyt valmiina. Odotan sitä hetkeä, kun voin jättää löysäilypäivät taakseni. Lenkkarit odottavat jo eteisessä. Joko saa lähteä?
Ei kommentteja