Mieheni kyseli uutiskirjeen sisällöstä:
Onko siellä jotain mielenkiintoista?
No olipa hyvinkin, uusittu maratonreitti!
Kuva napattu uutiskirjestä. Postauksen kansikuva on peräisin perheen vuosi sitten tekemältä lomamatkalta Tallinnaan. Kuvassa kaupunginmuurin tornit 1530-luvulla.
Reittievoluutio
Olen juossut Tallinnassa neljä maratonia. Vuonna 2011, 2012 ja 2016 reitti myötäili rantaviivaa, kuten tämänvuotinen reitti. Juoksimme ensin kymmenisen kilometriä toiseen suuntaan, sitten takaisin ja homma taas uudestaan. Vuoden 2021 versiossa juostaan kolme samanmittaista kierrosta. Toisin sanoen maratoonarit juoksevat tälläkin reitillä samaa reittiä edestakaisin, mutta nyt vain lyhyempänä versiona ilman keskusta-alueella käyntiä. Jaksankohan tuijottaa samoja rantamaisemia käytännössä kuusi kertaa?
Vuonna 2017 maratonreitti koki suuren muutoksen. Tallinnaa pääsi näkemään juosten laajemmalti sekä maraton näkyi ja tuntui pääkaupungin vilinässä entistäkin enemmän. Pääsin juoksemaan hieman muutettua reittiä jo seuraavana vuonna. Reitti oli muutamaa ahdasta kohtaa lukuunottamatta loistava. Saimme juosta suurimman osan ajotiellä, sillä kaupungin kadut oli suljettu solmukohdissa rekoilla.
Suurin syy ahtauteen oli maratoonareiden jälkeen radalle päästetyt puolikkaan juoksijat. Tänä vuonna puolimaraton järjestetään eri aikaan, joten vastaavaa sumppua ei olisi päässyt syntymään.
Juoksin Tällä reitillä tähänastisen ennätykseni vuonna 2016 (3:41:26)
Kisakeskuksen sijainnilla on merkitystä
Yksi isoimmista syistä, miksi olen juossut Tallinassa maratonin näinkin monta kertaa, on sen loistavat järjestelyt ja vaivaton pääsy lähtöön ja maalialueelta pois. Numerolapun noutaminen on käynyt kätevästi samalla, kun on käynyt heittämässä matkatavarat hotellille. Ja olenhan kerran startannut maratonille jopa suoraan laivalta yövyttyäni siellä. Kävelymatka starttiin on pelkkää plussaa. Ja mikä parasta, maalista pääsee nopeasti myös hotellille lasten luokse tai laivalle ja kohti kotia.
Kisakeskuksen siirto keskustasta on mulle vaikein pala purtavaksi.
Tämänvuotisessa reittiversiossa kisa-alue on viety pois keskustan vilinästä ja tunnelmasta Kadriorgin puiston taakse, Tallinnan laululavan alueelle. Ymmärrän toki syyn; siellä on helpompi taata koronaturvalliset etäisyydet juoksijoille ja järjestäjille. Lähtöviivalla varmasti nähdään kuitenkin tuttu, tiivis juoksijamassa odottamassa lähtöpamausta. Turvaetäisyydet katoavat viimeistään siinä vaiheessa, kun porukka vetää edestakaisin seitsemän kilometrin mittaista pätkää.
Pahimmassa tapauksessa porukka on sumpussa jo julkisella liikenteellä paikalle körötellessä.
Vuoden 2018 reitti ei ollut tasaisuudestaan huolimatta kaikkein nopein, sillä tiukkoja käännöksiä oli reitin varrella runsaasti. Silti toivon, että Tallinnan maraton palaisi ensi vuonna todelliseksi kaupunkimaratoniksi.
Uusi ajanlasku: aika ennen ja jälkeen Paavon
En pysty muuttamaan Tallinnan maratonin reittiä. En edes tiedä, onko kahden tiukan maratonin juoksemisessa kolmessa viikossa pienintäkään järkeä, vaikka olen tehnyt vastaavaa ennenkin. Onko myöskään fiksua matkustaa lahden taakse neljännen korona-aallon laineilla, varsinkin kun olen yrittänyt noudattaa suosituksia kirjaimellisesti tähän asti?
Taitaa olla parasta, että lakkaan ajattelemasta Paavo Nurmi Maratonin jälkeistä aikaa, ainakin juoksun osalta. Teen päätökset viime tipassa kuunnellen kehoani ja tässä hullussa ajassa myös viranomaisia. Onhan aina ensi vuosi.
Jos olet kiinnostunut lukemaan kisaraporttejani, löydät ne ylävalikosta.
Suora linkki maratonin mittaisiin kisoihin: Maratonit ykkösestä eteenpäin
Ei kommentteja