En haluaisi olla astmaatikko. Löytäisin lääkkeisiin vuosittain meneville satalappusille muutakin käyttöä ja haluaisin urheilla terveillä keuhkoilla. Koskapa astma kuitenkin vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni, enkä voi muuttaa sitä tosiasiaa, astmasta pitää kaivaa esiin edes jotain positiivista.
Aikaisemmin olen keksinyt vain yhden seikan, Helsingin kaupungin myöntämän erityisuimakortin. Sain pidennettyä tyngän "positiivista astmasta -listan" tuplamittaiseksi, kun pääsin kiertämään astmakortilla (ja iälläni) pitkän koronarokotusjonon.
Sain rokoteoikeudestani tiedon tekstiviestillä. Kunhan sain sähköisen ajanvarausjärjestelmän toimimaan, muhun iski runsaudenpula. Rokotusaikoja oli jaossa vaikka jo samalle päivälle. Juoksuohjelma kuitenkin ratkaisi rokotuksen ajankohdan, sillä en halunnut jättää väliin viikon tärkeimpiä treenejä mahdollisten jälkioireiden vuoksi.
Ajoitin rokotuksen siten, että ehdin tehdä vauhtivedot heti aamusta ennen rokotusvuoroani ja viikon pitkikseen oli siitä matkaa vielä kahden vuorokauden verran. Ainoa oire oli kuitenkin pieni kipu pistoskohdassa, joten mulla oli mahdollisuus juosta myös avaintreenien väliin jäävä peruslenkki. Pääsin helpolla.
Jätkäsaaren rokotuspisteellä kaikki sujui kuin rasvattu, joten lounastaukoni riitti mainiosti piikitykseen. Vastaavaa tehokkuutta olen nähnyt aikaisemmin Kisahallin influenssarokotustehtaassa, jossa potilas yksi toisensa perään käy piikillä kuin liukuhihnalla. Vaikka tehokkuus on huipussaan, henkilökohtaista otetta ei ole silti unohdettu. Annan täydet pojot käytännön toteutukselle.
Nappasin kuvakaappauksia Hesarin sivuilta rokotuspäivän aamuna. Viimeisimpien tietojen mukaan rokotettuja on jo yli 1,5 miljoonaa ja tuoreimpien 14 päivän tahdilla rokotustavoite saavutetaan kahdessa kuukaudessa.
Jos rokoteteholupaukset pitävät paikkansa, mulla on nyt 50-prosenttinen suoja tautia vastaan. Ja jos korona tulisikin kylään, saattaisin saada taudin lievemmillä oireilla. Aikanaan yhdeksän viikon mittaiseksi pitkittynyt influenssa jälkitauteineen opetti kantapään kautta, että varsinkin astmaatikkona olen heikoilla keuhkojeni kanssa.
Mikä onkaan muuttunut rokotteen saamisen jälkeen? No ei oikeastaan mikään sen kummemmin. Olen edelleenkin perheen ainoa rokotettu. Käytän maskia kaupassa, töissä ja ratikassa. En tapaa riskiryhmässä olevia sukulaisiani tai oikeastaan juuri ketään. Pesen vimmatusti käsiäni ja läträän käsidesillä. En käy kenenkään luona kylässä, eikä meillä vietetä illanistujaisia. Käyn ravintoloissa äärimmäisen harvoin ja suosin duunilounasta take-awayna tai kotoa tuotuna.
Korona-aika on ollut yhtä ja samaa pitkää putkea. Valmentajani kyselee aina ennen seuraavan kolmen viikon mittaisen harjoitusjakson laatimista, josko meillä Anskun kanssa on jotain erityistä, joka pitäisi huomioida. Tähän mennessä elämä on pyörinyt treeniaikataulujen mukaan eikä toisinpäin. Nyt mulla kuitenkin on edes jotain, joka rikkoo normaalin rytmin. Heinäkuun alun treenit on sovitettava yhteen seuraavan rokoteannoksen saamisen kanssa.
Ei kommentteja