Loppuuko aika kesken?

Mulla on useita haaveita, joiden toteutumiselle en voi tehdä itse yhtään mitään. Unelmoin pikkupikkushortseissa juoksemisesta ulkona auringonpaisteessa. Toki voinhan mä pukea ne päälleni vaikka seuraavan aurinkoisen päivän koittaessa, mutta ei se ole aivan sama, kuin 24 asteen lämmössä. 

Muiden laskiessa nukkumaanmennessä lampaita, mä juoksen mielessäni Eltsun kenttää ympäri, ympäri ja ympäri. Myös hereillä ollessani kaipaan tiukkoja treenejä siellä. Voisinhan tietty mennä Eläintarhan kentälle vaikka huomenissa juoksemaan, mutta jääkentän jämissä ja loskassa kahlaaminen ei täytä unelmaani täydellisestä vetotreenistä.

Kuten varmaan koko maailma, minäkin toivon että saisimme koronan pian aisoihin. Sillehän en voi mitään, kuten en säällekkään. Mutta haaveita ja toiveita ei kuitenkaan kannata kipata kuoppaan. Ennen pitkää ne toteutuvat. Siihen on pakko uskoa. 

Sen sijaan on paljon asioita, joihin voin vaikuttaa:

• Sain ravistettua hartioiltani alisuoriutumisjakson työssäni. Siihen tarvittiin paljon päättäväisyyttä ja organisointia.

• Olen löytänyt taas iloa keittiöön tai ainakin olen sillä tiellä. Tarvitsin siihen muutaman uuden keittokirjan inspiraatiota ruokkimaan. 

• Juoksun saralla teen parhaani, jotta saavuttaisin tämänhetkisen unelmani. Siihen olen tarvinnut erityisesti juoksuvalmentajaani sekä parivalmennuskumppaniani, Juoksukunnossa-Anskua. 

Jälkimmäisen suhteen on alkanut tuntua siltä, että aika alkaa olla kortilla. Eilen mut täytti epätoivo hyvin menneen vetotreenin jälkeen. Juoksin neljä 4 minuutin mittaista vetoa samalla vauhdilla, millä mun pitäisi selvittää 42,2 kilometriä aikalailla tasan viiden kuukauden kuluttua. Riittääkö aika sittenkään? 

Onneksi valmentajani Pasi tuntee mut ja taustani. Hänellä on myös realistiset käsitykset (ikäisteni) kilpakuntoilijoiden kehityskaaresta. Musta rakennetaan taas kerran juoksukonetta palanen kerrallaan, mutta edellistä valmennuskertaa pidemmällä aikavälillä. 

Valkku vastasi kysymykseeni siitä, onko haaveeni sittenkin epärealistinen ja loppuuko mulla aika kesken:

Ei ole, aika riittää kyllä. Ei ne sun pohjat ole mihinkään kadonneet. Tän päivän treenissä gepsi on voinut olla epätarkka varsinkin kun on ollut käännöksiäkin. Olitko Baanalla? Siellä on sitten gepsiä häirinnyt vielä tukevat seinät ympärillä. En olisi huolissani. 

 

Baanallahan mä olin, missäpä muuallakaan.

Nyt kun tämä pääkopassa kytenyt tulipalo on sammutettu, voin jatkaa rauhassa unelman tavoittelua, välillä tosin vimmatusti juosten. Varmasti kyseenalaistan omat kykyni vielä useaan kertaan valmennuksen aikana, mutta onneksi voin luottaa siihen, että tämän kaiken tekemisen takana on selvä suunnitelma. 

Ehkäpä sitten, kun pääsen taas kiertämään Eltsua niissä pikkupikkushortseissa, vauhdikkaat vedot ovat paperillakin taas sillä tasolla, mihin olen parhaimmillani tottunut. 

Edestakaisin Baanaa. Näissä treeneissä huomaa selvästi, ettei Baana ole aivan tasainen.