Vuosi 2021 ei ole lupausten vuosi, vaan toiveiden. Toivon löytäväni aivoille uutta virettä, samoin juoksuun. Vuoden teeman mukaisesti toivon myös juoksulta enemmän, monella tapaa.
Vuosi sitten en juossut juuri lainkaan, sillä koko perheemme sairastui kertarytäyksellä flunssaan, influenssaan tai mihin lienee. Taudista toipumiseen meni moninkertainen aika, kuin itse sairasteluun. Juoksukunnon saavuttamisessa meni sitäkin kauemmin, enkä vieläkään ole omalla, totutulla tasollani. Kun en päässyt kisailemaan, otin tavoitteekseni pitää sellaista peruskuntoa yllä, jonka päälle on mahdollista alkaa myöhemmin rakentaa todellista maratonkuntoa.
Enemmän, enemmän!
Haaveilen edelleen kolmen ja puolen tunnin alituksesta maratonilla. Toivon saavuttavani sen ennen 50-vuotispäivääni. Aikaa toki on vielä, mutta niin on työtäkin tehtävänä, ja paljon.
Onko haaveeni edes realistinen? Musta löytyy varmasti lisäpotentiaalia kilometrien lisäämisen kautta. Jos otan mittatikuksi kahden viimeisimmän vuoden juoksutilastot, huomaan, että lisäämisvaraa on runsaasti.
Toivon, että kykenen juoksemaan jokaisena kuluvan vuoden kuukautena enemmän, kuin juoksin edellisenä vuonna vastaavana ajankohtana. Useimpina alkuvuoden kuukausista toive on helposti täytettävissä, sillä esimerkiksi viime tammikuussa juoksin ainoastaan 54 kilometriä. Loppuvuodesta voi tehdä tiukempaa, sillä joulukuussa ylitin 160 kilometrin rajan.
Kuvat ovat muistoja viime vuoden lenkeiltä.
Järkeä juoksuun
Toivon uudelta vuodelta määrän lisäksi enemmän järkeä juoksuun. Olen huomannut monta monituista kertaa, etten saa toteutettua juoksuhaaveitani ainoastaan runsailla viikkokilometrimäärillä. Viikossa juoksuun varatut tunnit voivat olla ylläpitäviä, kuluttavia tai kehittäviä. Valitsen mieluummin noista tuon jälkimmäisen, mutta tiedän, etten kykene siihen yksin. En tietotaitojeni, enkä juoksuun kokonaisuutena käytettävissä olevan ajan puitteissa.
Sen sijaan, että käyttäisin kallisarvoista aikaa ja energiaa alan kirjallisuuden kahlaamiseen tai netistä löytyvien treeniohjelmien googlaamiseen, olen palkannut itselleni valmentajan. Hän tietää, millainen treeni puree muhun milloinkin ja osaa aikatauluttaa kuntohuippuni oikein. Hänellä on kattava työkalupakki, jolla saa mut tekemään asioita järkevämmin ja optimoimaan sen ajan, jonka käytän juoksemiseen. Luottamukseni juoksuvalmentaja Pasi Päällysahoon on suuri. Tiedän kokemuksesta, millaisiin tuloksiin hänen laatimaansa juoksuohjelmaa noudattamalla on mahdollista päästä.
Sparrausta
Ilokseni en ole juoksu-urakassa yksin, vaan yhdessä parivalmennettavana Juoksukunnossa-blogin Anskun kanssa. Saamme toisiltamme vertaistukea yhteisellä taipaleellamme ja lisää järjen ääntä, kun oma on kutistunut lähestulkoon äänettömäksi.
Toivon, että olosuhteet vuoden mittaan mahdollistavat täysipainoisen juoksemisen. Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan, joten yritän juosta aina kun voin, järkeä unohtamatta.
Tässä vielä loppuun pohdintoja samasta aiheesta neljän vuoden takaa. Miten kannattaa tehdä ja erityisesti mitä kannattaa välttää: http://www.pikkuliten.fi/2016/11/sykepohjainen-juoksuharjoittelu-12.html
Siirsin HCM:n syksyltä keväälle koronapandemian vuoksi. Toivon mukaan pääsen keväällä juoksemaan Stadionille maaliin. Se olisi 32. maratonini ja ensimmäinen yli puoleentoista vuoteen.
Ei kommentteja