Olen ikuisesti kiitollinen eräälle juoksijalle, jolla oli uskoa kykyihini myös lenkkipolun ulkopuolella. Kiitos hänen, sain mahdollisuuden päästä tavoittelemaan uutta, mielekästä uraa. Ajoitus oli jälkeen päin katsottuna mitä parhain. Vain puolitoista viikkoa uuden alun jälkeen pandemia iski täydellä voimalla yhteiskuntaamme. Olen yksi niistä onnellisista, jotka ovat saaneet mennä töihin myös korona-aikaan. Yksi niistä, joiden pankkitilille on kilahtanut kerran kuussa koko palkan suuruinen summa. En ota tätä itsestäänselvyytenä, sillä tiedän vallan hyvin, että ilman isoa muutosta tilanteeni olisi täysin päinvastainen.
Aloitin työviikon reippailemalla. Rantoja pitkin töihin on matkaa kuusi kilometriä juosten, kävellen valitsen puolet lyhyemmän, suorimman reitin.
Olen nähnyt ja kokenut yhtä jos toista 34 työssäolovuoden aikana. Kun lisään siihen korona-ajan vaikutukset niin yksilöihin kuin yrityksiinkin ja pistän pisteeksi iin päälle lähestyvän 50-vuotispäiväni (no, on siihen vielä 450 päivää), en voi olla miettimättä omaa rooliani tulevaisuuden työmarkkinoilla. Olen pohtinut erityisesti sitä, kuinka voin pitää itseni kilpailukykyisenä vielä 20 vuoden ajan.
Löysin tämänhetkiseen tilanteeseen sopivan ratkaisun: alan ruokkia aivojani. Enemmän virikkeitä, enemmän tiukkaa tietoa.
Laadin parhaillaan opintosuunnitelmaa. Alan imeä järjestelmällisesti tietoa aihealueesta, joka on kiinnostanut jo pitkään ja jonka syvälliseen ymmärtämiseen kaipaan tutkittua tietoa. En tee aimoloikkaa alalta toiselle, mutta uskon, että tulevalla erikoistietämykselläni ammatilliset näkymäni tulevat olemaan toisenlaiset, kuin ilman sitä.
Etelä-Helsingin jalkakäytävillä on aivan liikaa salakavalaa, liukkaaksi aurattua lunta irtolumen alla. Tässä mäessä sepeliä ei ollut nimeksikään, joten vedin suosiolla pyllymäkeä alas. Pääsin nopeammin, kuin tasajalkaa hiipimällä. Aina on vaihtoehtoja.
Onneksi tämänkaltaisia opintoja on mahdollista tehdä etänä ja itselleen sopivassa tahdissa, perhe ja työ kun tulevat olemaan jatkossakin ykkösenä ajankäyttöni suhteen. Opinnot tulevat varmasti vaikuttamaan arkipäivän valintoihin, sillä aikaa on vain rajallisesti. Mutta saadakseen enemmän jotain, mitä todella haluaa, on oltava valmis luopumaan jostain vähemmän tärkeästä. Enköhän selviä tästäkin tasapainoilusta.
Kuulostaa loistavalle suunnitelmalle!
VastaaPoista