Joskus leivän kätköistä löytyy suklaata, joskus se on tavallista rukiisempi. En yleensä noudata reseptejä orjallisesti, mutta pataleivän kohdalla pyrin sisäistämään ohjeen pilkulleen. Joku muu on jo reseptiä testatessaan tehnyt monet monituiset virheet puolestani.
Ainoa haaste pataleivän valmistamisessa on sen paistamisen ajoitus. Esimerkiksi tänään teki mieli käydä lenkillä ja halusin tulla lenkkipolulta ihanaan leivän tuoksuun. Kinkkinen yhtälö, sillä leivän leipomisessa oli vielä muutama etappi hoidettavana ennen kuin se saataisiin uunista ulos. Onneksi ryhmätyöllä saa myös leivän pöytään.
Olin sekoittanut leipäainekset edellisiltana ennen nukkumaanmenoa. Tällä kertaa leipä sai pähkinäisen vivahteen kurpitsaöljystä. Se myös värjää leivän vihreäksi. Koko perheen makunystyröitä hemmotteleva ohje on napattu Outi Väisäsen ja Riikka Kantinkosken kirjasta Samasta padasta 2 – Puolessa tunnissa (Readme.fi 2019).
Istuin pitkään aamupalan ja Hesarin kanssa. Kunhan sain lenkkikamat päälle, aloin taitella taikinaa pataleipäraamattussani, Ina-Janinen Johnsenin Pataleipää-kirjassa olevan ohjeen mukaan. Jätin taikinan huilaamaan ruokapöydälle kulhon alle, pistin leipäpadan valmiiksi kylmään uuniin ja lähdin mieheni kanssa lenkille.
Mulla ei ollut kunnon pataa aloittaessani pataleipien leipomista. Tai no olihan mulla pata jos toinenkin, yksi loistava valurautainenkin, mutta niitä käytettiin myös ruoan valmistamiseen. Patoja ei voinut missään nimessä lykätä astianpesukoneeseen syväpuhdistumaan. Pahimmillaan leivän maussa saattoi olla muistoja edellisviikkoisesta valkosipulivoittoisesta kasvispadasta.
Olivatkohan pikkulinnut laulaneet tädilleni uudesta innostuksestani, vai oliko kyseessä vain sattuma, mutta joka tapauksessa sain häneltä jokunen vuosi sitten joululahjaksi keraamisen padan. Se on ollut käytössä yhtä monta kertaa, kuin meillä on sittemmin paistettu pataleipää. Sitä ei saa käyttää edes ohimennen mihinkään muuhun. Niinpä pata on myös aina valmiina puhtaana ja kuivana leivän paistoa varten. Niin myös onnekseni tänään.
Tämänpäiväinen juoksuttajani.
Soitin lapselleni Baanan päästä, puolisen tuntia ennen kotiovemme avaamista ja pyysin häntä pistämään uunin päälle. Ensimmäinen perheenjäsen osallistettu pataleivän valmistamiseen.
Kotiin saavuttuamme kippasin taikinan kuumaan pataan ja pistin keittiökellon hälyttämään puolen tunnin kuluttua. Silloin mieheni piti ottaa padan kansi syrjään ja antaa leivän paistua vielä vartin verran. Toinenkin perheenjäsen pääsi osalliseksi.
Jatkoin vielä juoksua kuutisen kilometriä itsekseni. Juuri sen verran, että mieheni oli ehtinyt ottaa leivän uunista. Sain kuin sainkin päättää talvisen lenkin valloittavaan leivän tuoksuun.
Leivän valmistamiseen meni nostatusaikoineen tuntikaupalla, mutta kunhan koko perhe istahtaa pöydän ääreen iltapalalle, suurin osa leivästä häviää varmasti hetkessä. Teekannullinen ja leivänpääliset odottavat perheen futaria saapuvaksi himaan. Kohta saamme laitettua sunnuntaisen iltahärdellin alulle.
Ryhmätyömme tulos
Ei kommentteja