Lapsuus- ja nuoruusaikojen joulupyhinä ei vaelleltu kaupungilla, eikä tavattu frendejä. Nautiskelimme kukin perheenjäsen omassa rauhassamme lahjakirjoista, suklaasta ja ihanasta, raukeasta olotilasta. Sitä kesti vähintäänkin joulupäivän ja tapanin verran. Me lapset laiskottelimme hyvällä omallatunnolla läpi joululoman.
Perheeni jouluperinteet ovat olleet jo vuosien ajan hieman toisenlaiset. Koronajouluna olisi ollut helppo toistaa hyväksi havaittu 70- ja 80-lukujen pettämätön joulukonsepti, sillä emme hingu joulualennusmyynteihin, eikä kavereitakaan voi oikein kutsua kyläilemään. Liikkuvaan arkeen tottuneena koneistoa on kuitenkin mahdoton sammuttaa täysin edes pyhien ajaksi. Emme kykene liimautumaan sohvaan kiinni, vaikka joulu onkin.
Joulufiilistä Seurasaaressa
Jokaiselle joulun päivälle on mahtunut muutakin, kuin suklaata. Jouluaaton kävelylle oli selkeä päämäärä. Meillä oli neljä repullista ja useita kasseja täynnä kirjoja vietäväksi Narinkkatorin suutarin ilmaisjakelukirjahyllyyn. Keväisen kirjaraivauksen jäljiltä oli vielä kiertoon kelpaavia kirjoja jäljellä.
Olimme ohikulkiessamme huomanneet, kuinka ilmaishyllyn kirjat olivat huvenneet mitä lähemmäksi joulua päästiin. Toivottavasti edes joku kirjoistamme pääsi jonkun hyllyllä vierailleen joulupyhien lukulistalle.
Kaarsimme keskustasta kotiin Senaatintorin kautta, sillä lapsen mukaan käymme siellä aina aattona. Ja niinhän se taitaakin olla.
Kaivopuisto on aina takuuvarma lenkkipaikka.
Joulupäivänä kävin pitkästä aikaa juoksemassa reippaan lenkin. Poitsut suuntasivat futiskentälle testaamaan lahjapläägiä, joten tytär sai kerrankin vallata koko kodin itselleen. Se on harvinaista herkkua itse kullekin perheessämme. Aloitin lenkin parin kilsan mittaisella lämmittelyllä päivänvalossa ja päätin saman mittaiseen jäähdyttelyyn iltahämärässä. Tunnissa tapahtuu talvisin paljon.
Tapaninpäivänä kävimme samoissa maisemissa kävelyllä koko perheen voimin ja tällä kertaa saimme nauttia valosta läpi lenkin. Ja kun kerran retkellä oltiin, repusta löytyi myös evästä. Termokselliset kaakaota ja glögiä lämmittivät mukavasti merituulessa ja saivat myös fiiliksen kohoamaan.
Ei ehkä ihan kauneinta Helsinkiä, mutta kiinnostavaa kylläkin
Myös tänään oli aivan pakko päästä hengittämään raikasta kaupunki-ilmaa. Seurueemme supistui erinäisistä syistä kahteen, vaikka mieluusti olisin ollut liikkeellä koko perheen voimin.
Kävimme lapsukaisen kanssa tsekkaamassa, kuinka ruuhkaisaa Seurasaaressa onkaan näin loma-aikaan. Ilokseni lapset pystyvät kävelemään (halutessaan) pitkiäkin pätkiä. Nytkin 12 kilometriä taittui ilman sen kummempia valituksia siitäkin huolimatta, etten ollut varannut eväsreserviä mukaan. Toki jos meillä olisi ollut paremmat kävelykengät jalassa, olisimme varmastikin kävelleet myös loppupätkän himaan sen sijaan, että hyppäsimme dösän lämpöön.
Kekkosen kuntoiluportaat testissä
Tekisi kovasti mieli käydä tänään vielä juoksemassa, mutta uskon sen jäävän haaveen tasolle. Herkkuillallinen on tuota pikaa valmistumassa. Sen jälkeen otamme varmastikin pelilaudan esiin hetkeksi ennen leffaillan aloittamista. Siinä sivussa en ehdi sen kummempaa, kuin täyttää nopeasti tyhjentyvää suklaakulhoa. Tai jos nyt edes jaksan nousta sieltä sohvan pauloista ollenkaan.
Ei kommentteja