Kaupallinen yhteistyö @timetofly_suomi | Saanko esitellä uudet loistoystäväni? Ne ovat suomalaiseen tapaan ehkä hieman jäykät, mutta kunhan ollaan tultu tarpeeksi tutuiksi, ystäväni yllättävät monitahoisuudellaan. Tutustumisjaksoon vierähti sellaiset kuutisen kertaa, ennen kuin olimme sinut.
Uusia ystäviäni ei voi kutsua nopeiksi, ei sitten millään. Itse asiassa taitavat olla salaa ylpeitä siitä, että tarjoavat kerta toisensa jälkeen sitä tuttua ja turvallista, yllätyksetöntä, rauhallista menoa. Mulle se passaa tässä alati muuttuvassa maailmassa ja hektisen arjen keskellä vallan mainiosti.
Uudet ystäväni eivät ota tuntumaa maahan samalla tapaa, kuin keveämmät kaverinsa, eikä niillä liihotella keskellä poutapilviä. Kavereissani on särmää ja napakkuutta. Niihin voi luottaa säällä kuin säällä, tai no, eivät nekään kestä pahinta liukasta talvikeliä. Mutta siinä olemmekin samanlaisia.
Olen tiennyt näiden olemassaolosta jo pitkään, mutta on hassua, että tutustuimme vasta nyt. Hävettää myöntää, mutta ensimmäisellä tapaamisellamme nauroin näiden mustaan nahkaan verhotuille kaksosille. Mielestäni ne olivat liian massiiviset, liian... ehkäpä oikea sana on... oudot. Olinpa taas kerran väärässä. Nyt ottaisin juuri sellaiset mustat nahkaiset ilosta kiljuen parhaiksi kävelykavereikseni.
Nämä vaaleanpunertavat sain tallipäälliköltä maininnalla:
Tällaiset sopii meille vähän raskasrakenteisimmille juoksijoille.
En ottanut kommentista itseeni, sillä tottahan se on. En ole keijukainen, eikä näitä uusia kavereitani kannata sellaisille esitelläkään. Olemme kavereeranneet noin 300 kilometrin verran yhteisillä lenkeillämme ja sovimme täydellisesti toisillemme. Tallipäällikkö oli taas kerran oikeassa.
Mulla on kavereideni kanssa välillä hieman déj́à vu -olo. Kun menen ajassa tarpeeksi monta vuotta taaksepäin, ehkäpä peräti kahdeksan, luulen tavanneeni näiden etäiset serkut. Niiden etunimi oli Nimbus ja sukunimi Asics. Näissä on paljon samaa, mutta uusista kavereistani puuttuu vanhojen tuttujeni upottava pehmeys. Se on tällä hetkellä vain hyvä juttu. Nuo japanilaiset serkut putosivat kyydistäni, sillä niille tehtiin kavennusleikkaus. Nämä normikokoiset uudet ystäväni sopivat kuitenkin yhteen ei-niin-standardimuotojeni kanssa. Jos näin ei olisi, voisin vaihtaa ne leveämpiin, sillä sellainenkin vaihtoehto löytyy. Mutta olisivatko ne silloin ystäväni? Arvelen, että kyllä. En ole kovin nirso. Kunhan ystävät tykkäävät juosta kanssani niin, etten oikeasti edes tajua juoksevani ja mieluiten tosi pitkään, niin mitoilla ei ole merkitystä.
Voisin suihkuttaa ystäviäni välillä, sillä ne alkavat olla jo aika kaikenkokeneessa kunnossa. Kaukana ovat aurinkoiset kesäpäivät ja puhtoiset kyljet. Nyt on aika vedellä kuralätäköissä ja ravassa.
Houkuttelisi kovasti keskittyä kävelemiseen näiden uusien ystävieni kanssa, sillä varsinkin sauvakävelyssä ne ovat aikamoiset epelit. Jalat ovat kuin tuhatjalkaisella, heti kun otan sauvat käteeni. Maltan kuitenkin pidättäytyä juoksussa. Ehkä eläkeiän saavutettuaan uudet ystäväni siirtyvät kävelyyn, ellen ole ehtinyt kaluta niitä loppuun ennen sitä.
Vakaat ja vaimennetut ystäväni yhteisen tiemme alussa.
Hoka-lähettiläänä saan testattavakseni lenkkarimerkin eri malleja.
Ei kommentteja