Mittari näyttää yhtä plusastetta, mutta Ilmatieteen laitoksen paikallissää muistuttaa, että lenkille on parasta varautua riittävällä vaatekerralla. Lämpöasteesta huolimatta pakkasen purevuus vastaa kuutta pakkasastetta ja siltähän se tuntuukin heti, kun olen päässyt ulos kotikadulle. Navakka merituuli rypistää silmäkulmat välittömästi ruttuun ja vaimentaa äänikirjan hetkessä. On parasta vetää pipo syvemmälle päähän ja vetää huppu sen päälle.
Pukeutumissääntö "pukeudu juoksulenkille siten, kuin pukeutuisit kymmenen astetta lämpimämmässä säässä" toimii lähinnä vain kolmen vuodenajan verran. Näin talvella pukeudun mieluummin hieman yli kuin ali. Liian monta vaatekerrosta hidastaa menoa, mutta tähän vuodenaikaan vauhtini on muutenkin hitaanlaista. Pyrin lähinnä pitämään kuntoni tietyllä tasolla. Säästän liukkaalla ja kunnon pakkasella vauhdikkaat lenkit suosiolla juoksumatolle. Siellä saa hikoilla lyhyessä juoksuhameessa ja topissa.
Trikoot, kalsarit ja sukat – vain kerros enemmän kuin vielä viikko sitten
Isot lihakset suojaan
Joulupukki toi manantaiaamuna vielä yhden paketin. Olen tainnut olla erityisen kiltti kuluneena vuonna. Tähän asti olen sinnitellyt lenkeillä yhdellä normijuoksutrikookerroksella, mutta otin pukin tuomat urheilukalsarit saman tien välikerrokseksi käyttöön. Ne tulivat tarpeeseen, sillä syksyllä ostamani heijastinpintainen juoksuhame ei blokkaa hyytäviä puuskia kuin ainoastaan yläreisien ja pakaroiden kohdalta. Veikkaan, että joudun kaivamaan lähiaikoina myös paljon palvelleen toppahameeni ja säärystimet esiin.
Loistetta kerrakseen, niin hameessa, pipossa kuin hieman myös käsineissäkin
Kerrospukeutumista
Olen nähnyt viime aikoina lukuisia untuvatakissa juoksijoita. Ehkä toppatakkilenkkeilijöitä on aina ollut runsaasti, mutta jostain syystä olen vasta nyt havainnut heidät. No, joka tapauksessa, itse en taipuisi näillä leveyspiireillä toppiksessa hikoiluun, vaan luotan hengittävien juoksuvaatteiden ja kerrospukeutumisen taikaan.
Olen pärjännyt vielä toistaiseksi kerrostamalla muutenkin läpi vuoden käytössä olevia juoksuvaatteitani. Pujautan juoksutoppiin fyllinkiä, jotta viima ei yllä rintoihin saakka. Pitkän topin ja ohuen juoksutakin väliin mahtuu ainakin kaksi pitkähihaista kerrosta. Toinen paidoista on tarkoitettu erityisesti kylmässä ilmassa hikoiluun ja syksyllä se toimii juoksupolulla selaisenaan. Ehkä pärjäisin vähemmälläkin, mutta en halua asettaa missään nimessä selkääni kylmälle alttiiksi.
Kunhan kädet ja jalat pysyvät lämpiminä
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kipakammalta sään kylmeneminen tuntuu kaikissa ulokkeissa. Kesäkuumallakin pidän mieluusti kotisukkia jalassa. Kun kädet, pää ja jalkaterät ovat lämpimät, moni muu kohta voi falskata, ja silti olo on passeli.
Joulupukki muisti mua myös uusilla urheiluhansikkailla. Alkumatkasta kädet olivat jäätyä, mutta loppumatkasta sormista valuu hikeä ja teki mieli heittää ne käsistä. Näin mulla käy jokaisella kylmän sään lenkillä, eli syy ei ollut hanskoissa.
Kesken lenkin alkoi hyytävä sade. Jättikokoiset vesipisarat asettuivat silmälaseilleni ja katsoin viiden kilometrin verran maisemia kuin joulukuusen pallojen läpi. Olin valinnut jalkaani pitäväpohjaiset lenkkarit. Vaikka niissä ei olekaan gore-tex -kalvoa, tässä säässä ne kuitenkin toimivat oikein hyvin. Lenkkareiden kuralätäköistä hörppäämä vesi valui ulos kengästä, eikä ehtinyt kylmettää juoksusta lämmenneitä varpaitani. En ole vielä ottanut käyttöön ohuita merinovillaisia juoksusukkiani, mutta enköhän ehdi niitäkin vielä tänä talvena käyttää.
Kaulassa mulla oli tälläkin lenkillä kaksi kauluria. Fleecestä valmistettu piti mut lämpimänä. Perusbuffi taas oli varmuuden vuoksi mukana. Jätin maskin himaan, mutta hätätapauksessa olisin voinut vetää buffin nenäni ja suuni suojaksi, jos olisin joutunut vaikkapa tulemaan ratikalla takaisin lenkiltä.
Tärkeät pienet tilpehöörit ja kaulurit. Kännykkä pysyy käyttökelpoisena viimassakin, kunhan on visusti juoksuvyössä lähellä kroppaa. Sinne saa pujotettua myös kotiavaimen.
Lenkille lähtemisen pitää olla helppoa
Olen pohjimmiltani kesäihminen. Näen itseni juoksemassa yöttömän yön valossa tai lämpimässä alkusyksyn pehmeässä vesisateessa. Unelmieni juoksusää ei ole juuri tuo, mitä parhaillaan tuijotan ikkunasta. Silti saan kammettua itseni lenkille. Välillä ihmettelen itsekin, kuinka taas onnistuin siinä.
Mulla auttaa lenkille lähtemisessä parhaiten se, että kaikki juoksukamat ovat valmiina puhtaana odottamassa. Kunhan laitan samat juoksureleet päälle kuin edelliselläkin kerralla, mun tuskin tarvitsee kuluttaa energiaani turhaan pähkäilyyn. Pahimmassa tapauksessa saatan jättää koko lenkin väliin, kun vaatteiden metsästys neljän ihmisen sukka- ja vaatemeressä tuntuu liian uuvuttavalta.
Mitä useammin käyn juoksemassa, sitä todennäköisemmin juoksukamat löytyvät pyykkinarulta lähtövalmiina. Ja vieläpä lämmitettyinä, sillä lattialämmitys ja rättipatteri hohkaavat ulkoa puuttuvaa lämpöä minkä pystyvät. Hetkeksi unohdan, kuinka kylmä maailma tällä hetkellä onkaan ja pystyn keskittymään tulevan tunnin seikkailuun.
Kunhan joku perheestä muistaa pistää pesukoneen pyörimään lenkiltä tultuani, iltatouhujen aikaan, mulla on taas vaatekerta valmiina seuraavan kerran lenkkeilyurakkaan. Silloin on yksi tekosyy vähemmän olla menemättä kylmään ja pimeään juoksemaan.
28.12. +1 aste, tuntuu kuin -6 | 11,11 km | 1:11:30 | 6:26 min/km
Ei kommentteja