Mitalit uusiokäyttöön

En oikein tiedä mitä ajattelisin juoksukisoista saaduista mitaleista. Ne ovat kivoja sen hetken, kun sellainen ripustetaan urakan jälkeen kaulaan. Viimeistään kotiin tallustellessani piilotan sen urheilukassiin. Himaan päästyäni mitali unohtuu laukun pohjalle, jollei jompi kumpi lapsista halua välttämättä nähdä sitä. Sekin katse kestää vain hetkisen ja mitali päätyy lähimpään laatikkoon, jossa on tilaa. 

Raivatessani taas kerran kotia, sain kerättyä aikamoisen kasan nyörejä ja niiden päässä roikkuvia metallilaattoja. 

Mitä näille pitäisi tehdä?

kysyin. Joulufriikillä lapsellani oli vastaus valmiina: "Tuostakin saa tosi kivan koristeen joulukuuseen." Oikeassahan hän oli, siitä tuli hieno. Joulukuusenkoriste ei tosin sovi hennoimman kuusen oksille, vaan sellaisen, jolla on kunnolla habaa. Varmasti muovinen on tässä paras vaihtoehto. 

Nyt pitää vain päättää, mitkä muut mitalit säästyvät Fida-reissulta. 

Kenties Berliinin maratonin mitali vuodelta 2014? Olimme silloin mieheni kanssa kaksistaan yötä ensimmäistä kertaa 7 vuoteen, 8 kuukauteen ja seitsemään päivään. Matka on siis monella tavalla muistojen arvoinen.  

http://www.pikkuliten.fi/2014/10/punapukuisten-janisten-peesissa.html

Tai kenties Tukholman maratonilta 2012, jolloin kesäkuun alun urheilujuhlan aikaan oli kylmempää, kuin edellisenä jouluna? Vai saimmekohan sieltä kaulaan ripustettavia mitaleita lainkaan?

http://www.pikkuliten.fi/2015/08/10-maraton-myohassa-lahdosta-stockholm.html

Upean Viron satavuotisvuoden mitalin lisäksi kuusessa on paikka sydäntäni ehkä lähinnä olevalle mitalille. Sille, jonka eteen tein hurjasti duunia. Sille, jonka takia mieheni sai tehdä enemmän kuin oman osansa perhearjen pyörittämisessä. Sille, jonka sain kaulaani reilusti alle neljä tuntia maratonille lähtöni jälkeen. Ensimmäistä kertaa. 

http://www.pikkuliten.fi/2018/09/27-maraton-sekunnin-tarkkaa-tyota.html

http://www.pikkuliten.fi/2016/09/21-maraton-mykistava-ennatysjuoksu.html

Moneen mitaliin liittyy muistoja rakkaista ihmisistä. Sillä perusteella mun pitäisi varmastikin vaihtaa kaikki joulukuusen pallot mitalien loistoon. Jos en olisi saanut Terwamaratonilta pokalia kantoon, mitali siirtyisi varmasti kuusikoristelaatikkoon. Vaikka kyllähän mä muutenkin muistaisin mahtavan päivän ihanan Katjan kanssa Oulussa. 

http://www.pikkuliten.fi/2017/05/22-maraton-29-tunnin-tasmaisku.html

Miten on, säilytätkö kaikki mitalit ja/tai numerolaput muistoina kisoista?