Meidät on sidottu Juoksukunnossa-blogin Anskun kanssa yhteen. Tulemme olemaan kiinteä parivaljakko helmikuun keskivaiheilta aina Paavo Nurmi Marathonille saakka. Vaikka olemmekin pari, meillä tulee olemaan alusta lähtien kolmaskin pyörä mukana. Tärkeä takapiru, joka pistää hommat rullaamaan.
Olen jo pidemmän aikaa kipuillut oman saamattomuuteni kanssa, mitä juoksuun tulee. En tunnu saavan itsestäni tehoja irti, eikä kehitymisestä ole tietoakaan. Treenini junnaa samaa rataa, eikä mulla ole tarvittavaa osaamista kuntopiikin kohdistamiseen juuri oikeaan kisaan oikealla hetkellä. Tarvitsen valmentajan oppeja ja hänen näkymättömän ruoskansa, jotta pääsen tavoitteisiini.
Palaan näin ollen juoksuvalmentaja Pasi Päällysahon helmoihin. Neljä vuotta sitten hän teki musta alle neljän tunnin maratoonarin ja kiitos hänen, Bostonin maratonin rajakin rutisi siinä rytäkässä kunnollisella marginaalilla. Tulemme juoksemaan Anskun kanssa Pasin asettamien nuottien mukaan.
Kaiken takana on nainen... eikun takapiru... eikun elefantti???!! (Kuvat kesän Baltian turneelta)
Miksi parivalmennus?
On luontevaa ryhtyä tähän koitokseen yhdessä Anskun kanssa, sillä olemme hyvin samanlaisia juoksijaprofiileiltamme ja elämäntilanteiltamme. Kummallakin on omat, yksilölliset haasteensa ja vahvuutensa, mutta yleisesti ottaen olemme juoksijoina ainakin serkuksia toisillemme. Ensi vuonna jopa juoksemme samassa ikäsarjassa.
Kaipaan vertaistukea kyetäkseni sitoutumaan raskaaseen, puoli vuotta kestävään juoksuajanjaksoon. On hienoa saada Ansku sparraajakseni ja päästä aktiivisesti vaihtamaan ajatuksia hänen kanssaan. Hän on oivaltava ajattelija ja kykenee kiteyttämään ajatuksensa loistavasti sanalliseen muotoon.
Tiedän, että tulen voittamaan laiskamadon suloisen kutsun jo pelkästään sillä tiedolla, että Ansku on jo juossut ohjelmassa olevan / olevat treeninsä, mutta mä jahkailen vielä sohvan ja eteisen välimaastossa. Sen verran tervettä kilpailuviettiä mussa on, etten halua antaa ehdoin tahdoin etulyöntiasemaa. Oikeastihan emme edes kilpaile keskenämme, mutta noissa tilanteissa aivoni varmasti väittävät muuta. Onneksi.
En voi kieltää, etteikö rahalla olisi tässäkin päätöksessä osansa. Yksilövalmennuksen hintalappu on hieman erilainen kuin parivalmennuksen. Lompakkoni ei valitettavasti veny läheskään kaikkeen, mitä tarvitsisin, haluaisin tai jota ilman kuvittelen etten pärjäisi. Tulemme saamaan omat ohjelmamme, vaikka meidät onkin niputettu yhteen ja maksamme hieman vähemmän, kuin mitä maksaisimme yksilövalmennuksesta.
Pääset kurkistamaan kevän ja kesän aikana parivalmennuksemme syövereihin kahden blogin kautta. Kiinnostavaan Juoksukunnossa-blogiin pääset tästä linkistä. Veikkaan tosin, että se on jo lukulistallasi. Hyvä niin!
Lähtökohta
Pasi tuntee mut hyvin. Hän vaistoaa, jos mulla ei ole kaikki hyvin, vaikka yritän näyttää muuta. Hän tietää, että olen peruslaiska juoksija, jolla arki talloo lempiharrastuksen liian usein jalkoihin. Hän on myös nähnyt, kuinka musta saa puristettua parhaimman juoksijaminän esiin. Hän tietää, että kestän arviointia ja tiukkaakin rääkkiä, mutta myös sen, etten minäkään ole särkymätön.
Ansku ja Pasi tuntevat toisensa Facebookin kautta. Olen seurannut ilolla heidän argumentointiansa juoksuaiheisissa keskusteluissa. Jo oli aikakin, että heidät saatiin saman pöydän ääreen, suuntana yhteinen projekti.
Ansku on vahva ultrajuoksija, polkujen kuningatar. Mulla taas on päämatkanani maraton ja alustana kova asfaltti. Mulla kroppa on alkanut asettaa vaatimuksia lepopäivien suhteen, mutta Anskulla tullee varmaankin olemaan juoksua useamman kerran viikossa. Eroavaisuutemme eivät kuitenkaan tule olemaan esteenä, kun starttaamme yhdessä PNM:lle. Kummallakin on samat mahdollisuudet unelmansa saavuttamiseen. Ja jos ja kun kaikki menee nappiin, teemme sen yhdessä, parivaljakkona.
PS: Jos mietit valmentajan ottamista, käy tsekkaamassa, mitä Pasilla on tarjota: https://pasipaallysaho.fi/palvelut/ Hänellä on vielä jokunen valmennuspaikka vapaana.
30 kilometrin muurin voi murtaa jo ennakkoon säännöllisellä, riittävällä ja monipuolisella treenillä. Sitä kohti olemme kovasti menossa.
Ei kommentteja