Normaalisti vietän talvisin juoksulepoa, mutta tänä vuonna sille ei ole tarvetta. Olen juossut kuluneen koronavuoden lähinnä ylläpitääkseni peruskuntoani. Nyt mulla on mukavasti aikaa peruskunnon kehittämiseen ennen kuin kevään korvilla on aika lisätä treenitehoja ja keskittyä entistä enemmän laatuun.
Pyrin mahdollisuuksien mukaan juoksemaan neljänä päivänä viikossa. Välillä se onnistuu, välillä ei. Juoksufiilis on syksyisin korkeimmillaan, joten tekisi mieli lisätä vielä viideskin kerta viikkoon. Maltan kuitenkin mieleni, jotta keväällä on treeneissä kiristämisen varaa. Kilometrejäkin napsin maltillisesti, jotta en riko kroppaani.
Saan sykkeen kohoamaan myös työmatkakävelyllä ja -sauvomisella. Tehokkaita kävelykilometrejä kertyy viikossa 30-50 ja siihen päälle tulee vielä ne lukuisat maleksitut kilsat. Otan juoksukilsoja säätäessäni huomioon myös kävelyn vaikutuksen kokonaiskuormitukseen. En halua virittää itseäni ylikuntoon, vaan olla himpun verran parempi painos omasta itsestäni kevään koittaessa.
Pikajuoksija Elli Pokin Suomi-verkkaritakki Helsingin olympialaisista
PK-sykeskaala käytössä koko leveydeltä
Juoksuviikko koostuu peruskestävyyssykkeillä tehdyistä lenkeistä, joista yksi on lyhyt, toinen keskipitkä ja kolmas perinteinen pitkis. Juoksen pitkän lenkin pk-alueen alapään sykkeillä, mutta nuo kaksi muuta lenkkiä juoksen päivän fiiliksen mukaan. Käytännössä sykkeet kolkuttelevat lähellä vauhtikestävyyden alarajaa, kuitenkaan ylittämättä aerobista kynnystä.
Reippaita lenkkejä ja vauhdikkaita vetoja juoksurytmiä rikkomaan
Mulla on kokemusta siitä, kuinka jään helposti junnaamaan yhteen ja samaan vauhtiin, oli kyse sitten treenistä tai kisasta. Niinpä viikon lenkkeihin on pakko saada mahdutettua muutakin, kuin kevyttä hölköttelyä. Vauhtikestävyyssykkeillä tehty treeni pakottaa jalkaa nousemaan ja onhan se toki niin, että ilman vauhtikestävyyden kehittämistä mun on aivan turha haaveilla ennätysten rikkomisesta.
Juoksen loppusyksyn ja talven ajan yhden vk-vauhtisen lenkin viikossa. Se voi pitää sisällään vauhdikkaita intervalleja tai sitten reipasta luukutusta. Onneksi netistä löytää hyviä ideoita erilaisiin vauhtivetoihin, jotta treenistä ei tule siltäkään osin liian yksitoikkoista. Rakastan reippaita lenkkejä, mutta yritän malttaa odottaa seuraavaan viikkoon, jos alla on jo kuluneella viikolla vauhdikkaita vetoja. Saa nähdä, kuinka onnistun tässä.
Kolme ensimmäistä kuvaa ovat Stadion-remontin myötä uusiutuneen Urheilumuseon näyttelystä. Tämä kuva tuskin kaipaa sen enempää selitystä.
Ai. niin, se kehonhuolto...
Onnekseni mulla on käytettävissäni pienen pieni punttisali. Siellä ei ole juoksumattoa, mutta mukavasti paukkuvia ja natisevia laitteita piisaa. Vapaitakin painoja löytyy. Mulla ei ole hyvää syytä olla käymättä siellä kahtena päivänä viikossa. Puolenkin tunnin mittainen painojen nostelu tekee ihmeitä. Venyttelyt ja rullaukset hoidan lenkkien jälkeen.
Toivottavasti uimahallit pysyisivät avoinna myös näin korona-ajan tuoksinnassa. Vesijumppa ja vesijuoksu ovat olennainen osa kroppani hyvinvointia. Niiden väliinjäämisen huomaa helposti liikkuvuuden puutteena.
Voimien keräämistä Eläintarhan kentällä ennen kauhean ihanaa vetotreeniä. Yritin keksiä hyviä syitä jättää treenin välin. En keksinyt edes huonoja.
Ei kaikkea nyt-tässä-ja-heti
En ole enää voittamaton nelikymppinen, enkä pysäyttämätön neljävitonen. Omien uusien rajoitusten hyväksyminen ei ole ollut helppoa, mutta niiden kanssa on ollut pakko oppia elämään.
Palautuminen vie vuosi vuodelta enemmän aikaa, joten varsinkin näin peruskestävyyskaudella viikkoon on mahdutettava tarpeeksi lepopäiviä. En myöskään porhalla viikosta toiseen täysillä, vaan kahta tiivistempoisempaa juoksuviikkoa seuraa yksi rauhallisempi. Aivan samalla tapaa kuin varsinaisella treenikaudellakin.
Lisään kilometrejä maltilla. Puolen tunnin mittaiset reippaat lenkit näin alussa tuntuvat vajaavaisilta, mutta onneksi niiden mitta tulee kasvamaan mitä lähemmäksi kevättä päästään. Junnaan pitkiksiä sykkeitä seuraten ja mittaan matkan minuutteina. Tälläkään tavalla ei tule rohmuttua liikaa kerralla. Ja ah, kuinka palkitsevaa onkaan, kun jossain vaiheessa kykenenkin etenemään samoilla sykkeillä samassa ajassa huomattavasti pidemmälle. Silloin tiedän tehneeni ainakin jotain oikein syksyn ja talven mittaan.
Ei kommentteja