Parasta pitkiksissä on se, ettei aina tiedä mitä kautta päätyy takaisin lähtöpisteeseen, jos nyt sinne edes onkaan menossa. Tai kuinka kauan löntystely kestää, millaisia maisemia pääsee tällä kertaa ihailemaan ja kuinka monta (k)ilometriä rikkaampana onkaan lenkin jälkeen.
Juoksimme parisen vuotta sitten porukalla metroradan päästä päähän, Matinkylästä Vuosaareen. Nyt oli aika ottaa rundi uusiksi. Päätimme juhannuslenkkiporukkamme kanssa päivän ja kellonajan, mutta valitettavasti yksi toisensa jälkeen joutui perumaan tulonsa. Lopulta meitä oli enää kaksi lähdössä, Satu ja minä.
Ootko vielä messissä? Ois kiva juosta pitkis tänään sun seurassa. Voidaan toki vaihtaa reittiä ja säästää metro seuraavaan kertaan.
Rakas juoksukaiffarini Satu, moderni Elovena-tyttö. Olemme törmänneet juoksukisoissa aiemminkin, mutta varsinaisesti tutustuimme vasta viime vuonna Paavo Nurmi Marathonilla ja sen jälkilöylyissä. Miten niin muka aikuisiällä ei saa sydänystäviä? Tällaiset tuntikausia kestävät rupattelujuoksut vain vahvistavat ystävyyttä entisestään, kun pääsee puhumaan myös niistä asioista, joista porukassa tai kahvikupin ääressä istuessa kenties vaikenisi.
Päätimme pidättäytyä sovitussa lähtöpaikassa, mutta väänsimme kellonaikaa aikaisemmaksi. Lopulta reittikin alkoi näyttää toiselta. Juoksimme Matinkylästä huokailemaan upeiden maisemien perään Espoon rantareitille. Lauttasaaresta hölkkäsimme suorinta tietä Ruoholahteen, Baanaa pitkin Linnunlauluun ja 18 kilsan kohdalla oli aika käydä Kurvin Lidlissä juomatäydennyksellä. Sörkasta matka jatkui Teurastamon läpi (halusin esitellä Hokan uuden showroomin sijainnin) Arabianrantaan ja Vanhankaupunginlahdelle. 30 kilometriä taittui ajassa 3:56 pysähdyksineen. Aktiivista juoksua tästä oli 3:25. Juoksin viimeiset metrit Kulosaaren metrolaiturilla saadakseni pyöreän luvun täyteen.
En ole koskaan aikaisemmin juossut näin pitkää pitkistä. Itse asiassa olen vältellyt juoksemasta yli 3,5 tunnin ja/tai yli 30 kilometrin pituisia harjoituslenkkejä, sillä niistä toipuminen kestää kauemmin, kuin normipitkiksistäni. Olen edelleenkin samaa mieltä toipumisajasta, mutta suhtautumiseni näihin ylipitkiin treeneihin on kuitenkin muuttunut. Jos jatkossakin saan yhtä mahtavaa juoksuseuraa, niin aivan varmasti näitä tulee juostua useamminkin, kuin kerran 21 vuodessa.
Kuvaus- ja hengähdystauko Hanasaaressa
Olen alkanut suunnitella jo seuraavaa metron inspiroimaa kimppalenkkiä. Lähtöpaikkana Vuosaari ja tarkoituksena olisi juosta upeita merenrantoja pitkin kohti Helsingin keskustaa. Ehkä jokunen kunniakierros pitänee ottaa silläkin kertaa loppuun, jotta Garminin näytölle saisi mukavan, pyöreän lukeman.
Ei kommentteja