Viivähdimme kesälomareissullamme Tartossa vain muutaman yön verran. Meillä oli selvät sävelet siitä, mitä halusimme tehdä noiden päivien aikana ja kuten arvata saattaa, toivelistallani oli ainakin yksi juoksulenkki. Kaiken kivan lisäksi vaatteiden pyykkäykselle piti varata aikaa, sillä Riiasta kannettu pyykki piti saada puhtaana Tallinnaan.
Tartto on alle sadantuhannen asukkaan kaupunki ja varsinkin opiskelijoiden loma-aikaan siellä on uinuva tunnelma. Hiljainen kesäaika on mitä otollisin juoksuturismille. Merkittävimmät nähtävyydet on helppo kiertää juosten, eikä liikennevaloissa seisomiseen tuhlaannu aikaa.
Tartto on tulvillaan graffitteja. Pysähtelimme lenkillämme vähän väliä kuvaamaan mitä mielikuvituksellisimpia hahmoja ja iskulauseita.
Tartto-vierailu kannattaa aloittaa keskustan turisti-infosta, joka on pullollaan ideoita lähiseutumatkailuun. Esimerkiksi juoksulenkin voi hyvin suunnitella tarjolla olevien oppaiden mukaan. Miten olisi esimerkiksi arkkitehtuurikierros juosten? Katsopa passeli reitti vaikkapa tästä Visit Tarton esitteestä.
Aloitimme mieheni kanssa aamulenkin funkistaloja ihaillen, jatkoimme matkaa puistoalueelle, josta löysimme sattumalta upean Tarton laululavan, joka taipuu talvisin ilmaiseksi luistelukentäksi. Lähistöltä löytyy niin leikkipuisto, kuin frisbeegolfratakin. Viereisestä Tähtveren urheilupuistossa olisi ollut pururata, mutta jatkoimme matkaa kohti joenrantaa.
Emajoen vartta oli tosi miellyttävä juosta. Jalkakäytävät pidetään hyvässä kunnossa ja ylityspaikkoja oli meille juuri sopivasti. Lenkin pituutta oli tosi helppo säätää siltojen mukaan. En usko, että olisin kyllästynyt näihin maisemiin, vaikka olisin käynyt lenkillä joen vartta pitkin uudemmankin kerran.
Mitä muuta tulikaan tehtyä?
Uintia Tartossa
Matkamme ainoat sateiset päivät osuivat Tarttoon. Anne Kanalin varrella olevalle, mukavan näköiselle hiekkarannalle ei ollut kaatosateessa asiaa, mutta sadetta oli mukava seurata keskustassa sijaitsevan Aura-keskuksen altaasta. Vesipuisto ei ole suuren suuri, mutta oli varsin riittävä meidän porukallemme. Erityisesti koripalloallas oli perheemme suosiossa.
Mainosteksti kertoo olennaisen: "Mitä sinä pelkäät kaikista eniten? Korkeita paikkoja? Hämähäkkejä? Pimeää? Ahaa, fobiat! vaanii sinua AHHAAn kolmannessa kerroksessa."
Tiedekeskus AHHAA
Meillä vierähti Ahhaassa liki neljä tuntia. Paikallinen Heureka oli lasten mielestä suomalaista sukulaistaan kiinnostavampi ja meni lempilistalla heti Tom Tittsin perään. Fobioihin keskittyvä näyttely (avoinna 21.1.2021 saakka) sai myös minun selkäkarvani pystyyn.
Gruusialaisia herkkuja osoitteessa Rüütli 8
Herkuttelumatkalla Tartossa
Pyrimme käymään matkoillamme mahdollisuuksien mukaan gruusialaisissa ravintoloissa. Iloksemme törmäsimme Tartossa samaan gruusialaiseen ravintolaan, jossa olemme käyneet aiemminkin. Kävi kuitenkin ilmi, että kyseinen ravintola on jo aikoja sitten kuopattu. Samassa liikehuoneistossa ehti olla seitsemän vuoden ajan yökerho tai joku muu vastaava, ennen kuin nykyiset omistajat palasivat taas gruusialaisen keittiön pariin. Tästä päätellen edellisestä Tarton reissustamme on todella pitkä aika. Vanhassa kaupungissa sijaitsevan ravintolan ruoka oli suussasulavaa. Ravintolan FB-sivuille pääset tästä.
Aparaaditehas sijaitsi aivan vuokrakämppämme naapurissa. Tehtaan ohjelma kannattaa tsekata ennen kaupungissa käyntiä. Me keskityimme alueella samoiluun, second hand -kaupassa kiertelyyn ja ruokailuun. Ravintoloita löytyy alueella moneen makuun. Kannattaa vilkaista myös kiehtovaan kirjakauppaan:
Tartto oli mukava hengähdyspaikka lomallamme kahden pääkaupungin välissä. Korona-aikaan Tartoon ei mennytkään suoraa bussiyhteyttä Riiasta, vaan jouduimme koukkaamaan Tallinnan kautta. Pitkin Baltiaa viilettävät bussit ovat kuitenkin suurimmalta osin viimeisen päälle varustettuja, joten matka sujui mukavasti leffaa katsellen ja pelejä pelaten. Ja mikä tärkeintä, eväät eivät loppuneet kesken.
Ei kommentteja