Olimme suunnitelleet ystäväni Satun kanssa Midnight Runin virtuaalijuoksua täksi illaksi. Ennen normikisoja pyrin alitajuisesti toimimaan siten, etten pilaisi juoksua ehdoin tahdoin omaa tyhmyyttäni. Vaikka virtuaalijuoksu onkin ollut jo viikon verran kutkuttavana merkintänä kalenterissani, en tainnut kuitenkaan ottaa sitä sillä vakavuudella, kuin minkä se olisi ansainnut.
Eilinen oli täydellinen lomalauantai. Hyppäsin metroradan varresta Hoka-autoon jo ennen aamukasia. Määränpäämme oli Tampere, Pyynikin urheilukenttä ja siellä Likkojen lenkki. Hokan talli- ja ylipäällikkö ovat sen verran kokeneita Hoka-ständin pystyttäjiä, että meillä jäi turhankin paljon aikaa siihen, kun portit avattaisiin. Tallipäällikkö oli jo heti aamusta kovassa vedossa. Hän päätti lähteä juoksuttamaan mua ylös ja alas Pispalan portaita. Yllytys- ja juoksuhulluna en tietenkään sanonut vastaan, vaan olin innokas uusiin seikkailuihin kuin pieni koiranpentu. Ylipäällikkö Tonilla oli hommia hoidettavanaan, joten hän ei (valitettavasti?) päässyt porrashöykytykseen mukaan.
Olo oli kuin turistipakettimatkalla. Mut tuotiin Helsingistä upeisiin maisemiin ja sain vieläpä ohjattua liikuntaa. Olinpa onnekas!
Tallipäällikkö Tuukka on juossut varmaan jo kaikkien muiden Hoka-lähettiläiden kanssa. Jo oli aikakin päästä hikoilemaan yhdessä, sillä olenhan mä ollut lähettiläsremmissä jo tosi varhaisista ajoista lähtien. Tuukka vei meitä ylös ja alas portaita ja yritin olla vikisemättä. Reidet irvistelivät ja pakarat hyräilivät hallelujaa. Pohkeet pistelivät ja viimeinen kipitysspurtti näytti lähinnä hitaalta hiipimiseltä. Jos tallipäällikkö olisi pistänyt mut kiipeämään portaat vielä kerran, olisin tietty lähtenyt mukaan. En neiteile, varsinkaan näin hyvässä juoksuseurassa. Olin kuitenkin hiljaa tyytyväinen, että jatkoimme matkaa kävellen.
Ohjattu lomaretki jatkui Pyynikin munkkikahvilaan. Nimikkoherkku upposi alta aikayksikön parempiin suihin. Kahvi piristi kummasti, varsinkin kun mukaan tarkoitettu kupillinen höyryävää kofeiinia jäi kotitiskipöydän nurkalle miehen tyhjennettäväksi.
Tällä kertaa meillä oli Hokista mukana kolme eri versiota, yleislenkkari Clifton 7, nopea ja kevyt Rincon 2 sekä pikakiituri Carbon X. Meiningin rauhoittuessa kävin itsekin testaamassa kaikki valikoimassa olleet tossut juoksuradalla. Nopeat spurtit tuntuivat ständiseisoskelun jälkeen piristysruiskeelta.
Kotimatkalla yritin taistella unta vastaan. Olo oli makoisan raukea. Noustessani autosta, säikähdin jäykkiä jäseniäni. Aluksi laitoin ne vain autossa istumisen piikkiin, mutta pikkuhiljaa tajusin, että tunsin Tuukan kanssa puuhailun tosi syvällä lihaksissani.
Aamulla tunne olikin jo ekspotentiaalinen. Pakarat ja reidet suostuivat yhteistyöhön, mutta viimeisten 24 tunnin aikana pohjelihakseni olivat kadonneet ja niiden paikalla oli enää kävelyä ja juoksua haittaavat kivimöhkäleet.
Eilinen juoksuttajani itseteossa. Olen salaa iloinen, että myös hänellä on ollut samoja tuntemuksia tänään: "Hah, sama vika, luulen että munkki meni pohkeisiin."Yritin antaa pohkeille ensiapua uimahallissa: palauttelua vesijuoksulla, kevyttä ja alakroppaa hellivää vesijumppaa, vesihierontaa, saunahoitoa ja varovaista venyttelyä höyrysaunassa. Jalat voivat jo paljon paremmin, mutta ei näillä kyllä alle viitosen kilsoja juosta, ainakaan tänään, kun rappustenkin alas kävely tuntuu hankalalta.
Onneksi virtuaali-Midnight Runin voi juosta vielä viikon verran. Näillä näkymin otamme sen Satun kanssa uusiksi huomenna. Harmittaa, että pilasin hänenkin kisailtansa. Ihan turhan päiten en kyllä olisi perunut jo sovittua juoksua.
En olisi uskonut, että voin olla näin tyhmä. Olen kokenut kisaaja ja tunnen kroppani rajoitukset. Olisinkohan tehnyt saman, jos kyseessä olisi ollut "oikea" juoksukisa? Veikkaanpa, että olisin, sillä eihän loistavaa juoksutilaisuutta voi jättää käyttämättä ja olihan se kyllä kaiken tämänpäiväisen kivun väärti. Ehkäpä ensi kerralla, kun teen vastaavaa uusiksi, mulla onkin sen verran parempi lihaskunto, että voin juosta vaikka kisavauhtisen maratonin lennosta, eikä tunnu missään. Sitä hetkeä odotellen yritän selvitä tämänkertaisesta jumista huomiseksi.
Ei kommentteja