Korona ei näytä katoavan kartalta ainakaan hetkeen. Suomen koronakeskiössä asuvana riski saada tartunta on tosiasia. Vaikka pesisin käsiäni vaikka kuinka, varoisin ja välttelisin, pitäisin turvavälin, lotraisin käsidesillä ja lähimmäiseni tekisivät samoin, silti se saattaa ujuttautua kotiimme takaoven kautta. Onneksi kykenen kuitenkin vaikuttamaan ainakin jonkin verran siihen, missä kunnossa olen, jos korona iskisikin.
Kävelen, juoksen ja pyöräilen. Pyrin syömään ja nukkumaan säännöllisesti ja ruokin aivojanikin eri tavoilla. En kuitenkaan halua saada aikaiseksi treeniövereitä. Liian tiukka treenaaminen alentaa vastustuskykyä ja näin korona-aikaan sen seuraukset saattavat olla hurjat. Kuulun riskiryhmään, enkä usko, että taudin osuessa kohdalle tuskin edes huomaisin sitä. Jos keuhkoni huutavat hallelujaa jo rankan maratontreeniohjelman ja siitepölykauden aikaan, kuinka pahasti punaisella ne olisivat, jos saisivat koronan kiusakseen. Itse asiassa toivon, etten saa koskaan edes tietää.
Lasten kanssa taas kerran Töölönlahdella kävelemässä.
Yhtälailla maratonin juokseminen vaikuttaa vastustuskykyyn. Vaikka maratonit eivät olekaan kaataneet mua sängyn pohjalle potemaan tauteja, mietin nyt ihan tosissani haluanko ehdoin tahdoin heikentää immuniteettiani, vai luotanko siihen, että kaikki sujuu kuten ennenkin. Siten, että pahin asia, joka voisi tapahtua, olisi neljä irronnutta kynttä. Ja oikeasti sehän ei ole mitään.
Onneksi mun ei tarvitse tehdä päätöksiä tässä ja nyt. Vaikka kalenterissa komeilevat kisat ovatkin mun varsinainen motivaattorini, niin tällä hetkellä juoksen kohti tuntematonta. Onko seuraava maraton loppukesällä, syksyllä vai ensi vuonna? Jatkan järkevää treenaamista ja rauhoitan sitä jo ennen kuin piippuun vetäminen alkaa olla ajankohtaista.
Pizzatäytteet saavat nautiskella ikkunalaudalla auringosta vielä hetken ennen kuin ne tyrkätään uuniin.
Onneksi osa juoksutapahtumista on jo reagoinut juoksijoiden koronahuoleen. Yksi hyvä esimerkki on Paavo Nurmi Marathon, joka on ilmoittanut varotoimenpiteistä kisapäivänä ja itse kisoissa. Erityisesti mua lämmitää mahdollisuus siirtää osallistumiseni ensi vuoteen, jos koronauhan mukanaan tuoma pelokkuus ja epävarmuus vie voiton kisavietistä. Lopullinen päätös pitää siis tehdä heinäkuun loppuun mennesssä.
Vielä viime syksynä olin varma, että alittaisin entisen maratonennätykseni onnen vuonna 2020. Tällä hetkellä tavoitteenani on pysyä riittävän hyvässä juoksukunnossa. Onnen vuosi siirtyi vähintäänkin 366 päivää eteenpäin ja samoin haaveet. Toivottavasti kuitenkin edes yksi maraton mahtuisi tähän koronavuoteen. Mutta eiköhän terveenä pysyminen ole kuitenkin tilastomerkintää tärkeämpää.
Ei kommentteja