Olen kävellyt jo parin kuukauden ajan miltei joka arkipäivä nelisen kilometriä aamuisin ja saman verran työpäivän päätteeksi. Vaikka mulla onkin useita eri reittivaihtoehtoja, niin silti kävely on välillä turhankin puuduttavaa. Varsinkin, kun jalat tekevät töitä jaksamisensa mukaan, mutta kädet tuntuvat vain roikkuvan turhan panttina.
Muistan, kuinka kävelysauvat valtasivat Töölönlahden joskus 90-luvun lopppupuoliskolla. Ja sen, kuinka yksi jos toinen päästi suustaan loppuun kalutun lausahduksen:
Minne sun sukset jäi?
Sauvakävely on pitkään yhdistetty (ainakin täällä pääkaupunkiseudulla) reilusti keski-ikäistyneiden harrastukseksi, vaikka siitä onkin hyötyä ja iloa kaikenikäisille. Olin jo pitkään miettinyt kävelysauvojen hankkimista, mutta vasta nyt, saavutettuani tuon "sauvakävelijäikähaarukan" ja siirryttyäni töihin kunnon kuntoilumatkan päähän, marssin työpäivän päätteeksi Scandinavian Outdoorin myymälään sauvaostoksille. Varsinainen porkkana sauvakävelijäksi ryhtymiseen oli haluni liikuttaa käsiä tehokkaasti kävellessä.
Uudet kävelysauvani ASDAMA HEL -taideteoksessa Suvilahdessa. Niitä ei kuitenkaan polteta Tuska-monumentin kanssa, vaan ne keräävät jatkossakin lukuisia kävelykilsoja kanssani.
En ollut juurikaan perehtynyt erilaisiin kävelysauvoihin ennakkoon, vaan annoin itseni olla täysin myyjän tietojen ja suosittelujen varassa. Se kannatti!
Toivelistallani oli, että voisin käyttää samoja sauvoja sekä asfalttikävelyllä, että tarvittaessa metsässä juostessa. Myyjä pyysi mua valitsemaan näistä kahdesta itselleni tärkeimmän, sillä ihan kaikkea en voisi kuitenkaan saada samassa paketissa. (Polku)juoksuun suunnitellut sauvat eivät välttämättä kestä tiukkaa asfalttirynkytystä ja jälkimmäiseen tarkoitetut sauvat saattavat tuntua juostessa turhan raskailta. Päätin keskittyä tällä kertaa vain ja ainoastaan kaupunkikävelyyn.
Päädyin myyjän suosituksesta korkkikahvallisiin retkeilysauvoihin, joilla on pakattuna pituutta vain 57 cm. Saan ripustettua ne tarvittaessa juoksureppuuni, jos päätänkin juosta töistä kotiin. Vipulukitus on nopea ja helppo käyttää, mutta kovassa käytössä lukitussoljet saattavat löystyä jonkin verran. Onneksi sain myyjältä siltä varalta samalla kiristysohjeet.
Periaatteessa sauvojen kokoontaittosysteemi oli mulle oli aivan samantekevä, kunhan saisin ne vikkelästi kasaan. Portaattomat teleskooppisauvat ovat osoittautuneet käytössä nappiostokseksi, sillä mittasuhteeni eivät sovi aivan yksiin kävelysauvojen yleisten suosittelupituuksien kanssa. Laskukaavan mukaan 110-senttiset olisivat mulle tosi passelit (pituus–55 cm tai 0,68 x pituus), mutta käytännössä sopiva mitta oikeaan sauvaan on 108 cm ja vasempaan 107 cm. Sentti sinne, toinen tänne -periaate ei sovi sauvakävelyyn.
Osaan hiihtää, joten kuvittelin osaavani myös savakävelyn salat luonnostaan. Olin väärässä. Käveltyäni ensimmäisenä aamuna korttelin verran, jouduin pysähtymään ja tarkistamaan Suomen Ladun sivuilta, kuinka homma tulisi tehdä oikeaoppisesti. Illalla perehdyin asiaan pidemmän kaavan kautta tästä linkistä löytyvän videon ja Suomen Ladun laatiman sauvakävelyohjekirjan avulla.
Työmatkajuoksijan sitomisleikit käynnissä (Montanen reppu saatu testattavaksi maahantuojalta)
Asfalttitassuista huolimatta sauvojen isku asfalttiin on perusäänenä kuuntelemani äänikirjan taustalla. Tiedän, etten kykene etenemään kävelysauvoilla pantterin lailla, mutta pieni vaimennus olisi silti paikallaan. Tarvitsen siihen lisää sisukasta tekniikkatreeniä. Mulla on muutenkin vielä tekemistä tekniikan kanssa, mutta jo tällä vajaavaisellakin saan työmatkan sujumaan aikaisempaa jouhevammin. Ja mikä parasta, kädet heiluvat nyt rytmikkäästi kävelyn tahdissa.
Ei kommentteja