Kevät ja korona-ahdistus ovat saaneet mut tuijottamaan ympäristöäni entistäkin kriittisemmin. Yksi jos toinen asia kotona pitäisi saada ojennukseen, ihan vain viihtyvyyden vuoksi. Ja entäs ne ikkunat? Upea aurinko siivilöityy olohuoneeseen ikävien talviraparoiskeiden läpi. Vaikka mulla ei olekaan ollut yhtään sen enempää aikaa, saati voimia kotitantereen uudelleen järjestelyyn kuin ennenkään, olen kuitenkin onnistunut saamaan edes jotain aikaiseksi.
Voin laskea kirjahyllyahdistuksen pituuden vuosissa. Meillä on kirjoja hyllyssä kahdessa kerroksessa ja niitä löytyy myös niin lattialta, kuin ikkunalaudoiltakin. Kirjoja oli reilusti jo ennen kuin pistin hynttyyt yhteen toisen kirjaoravan kanssa. Kiitos työhistoriani, niitä on kerääntynyt vuosien varrella aimo määrä lisää ja niitä tullut roudattua matkalaukuttain lahden takaa paikallisilta kirppiksiltä. Myös systerini on tuonut kunnioitettavan määrän makupaloja mukanaan. Vaikka olemmekin tehneet kirjoille ja hyllyille säännöllisesti ryhtiliikkeitä vuosien mittaan, silti homma on ollut kovaa vauhtia räjähtämässä käsiin.
Kirjakaaoksemme on saanut raivaukseni seurauksena uuden muotonsa. Siivousväsymyksen kasvaessa kirjoista luopumisesta tuli aina vain helpompaa, ja yhä harvempi teos pääsi putsauksen jälkeen takaisin kirjahyllyyn. Olemme vieneet parhaita opuksia pino kerrallaan Narinkkatorin suutarin ilmaiskirjahyllyyn. Aika nopeasti ne lähes kaksisataa sinne jo viemäämme kirjaa ovat kadonneet.
Suurin osa jatkokäyttöä odottavista kirjoista on lasten kirjallisuutta. Kunhan ne on käyty ajatuksella läpi, osa niistä lahjoitetaan ystäville, osa lastentarhaan ja osa varmastikin kaupitellaan lasten lukuun FB-kirppiksellä. Loput päätyvät säilytyslaatikoihin, sillä pakkohan ne tärkeimmät kirjat on varastoida osana lapsuusajan muistoja. Vielä kun keksisin, mistä suunnasta saisin raivattua laatikoille säilytystilaa.
Ommelten välinen aika siirtyy seuraavaksi mieheni lukulistalle ja sen jälkeen Narinkkatorin kirjahyllyyn.
Unohdin miltei mainita, että onhan täällä vielä muutama paperikassillinen kirjoja, jotka haluan lukea ennen kiertoon laittamista. Laskujeni mukaan niissä on luettavaa useammankin korona-aallon ajaksi. Vaikka en pääsekään reissuun aikoihin, kirjojen tuomat mielikuvat lennättävät mua maailman halki, välillä myös aivan toiseen ulottuvuuteen. Vaikka äänikirjat ovatkin mun arkeni ja lenkkien pelastus, perinteisellä kirjalla on silti edelleenkin paikka elämässäni. En osaa edelleenkään lukea niitä näytöltä, vaan haluan tuntea kirjan myös herkillä sormenpäilläni.
Jatkossakin fyysiset kirjat ovat osa arkeani, sillä sen verran näkyvä sisustuselementti kirjahylly on. Olen kuitenkin onnistunut nipistämään 90 hyllymetrillistä jo puoleen. Kannatti tarttua tuohonkin savottaan!
Ei kommentteja